”Hyvät matkustaja! Olemme juuri laskeutuneet Helsinki‐Vantaan lentokentälle.
Sää Helsingissä on puolipilvinen, lämpötila muutaman asteen pakkasen puolella.
Toivotamme teidät tervetulleeksi pian uudelleen yhtiömme lennolle”.
Viikon kuluttua siitä kun aloitin tätä kirjoitusta olen jälleen kerran lentokentällä
jonon jatkona odottamassa matkalaukkujani saapuvaksi. Terminaalin
ulkopuolella odottaa taksi. (Kuljettajana reilu kuukausi sitten ulkomailla
traagisesti menehtyneen suomalaisen ystävättäreni ex‐mies jonka tapaan
ensimmäisen kerran. Meillä on paljon puhuttavaa). Matkani jatkuu Pasilan
rautatieasemalle ja sieltä kohti Tamperetta. Pian tapaan kaikki rakkaimpani.
Mikä saa keski‐ikäisen naisen, kolmen lapsen äidin ja isoäidin pakkaamaan ja
purkamaan kymmenien kilojen matkalaukkujaan niin usein ja raahaamaan niitä
ympäriinsä?
eräänlainen käännekohta elämässäni. Ennen sitä olin matkustanut perheen
kanssa Kanarialla ja Kyproksella, tyttären kanssa Lontoon sateessa. Ruotsin ja Tallinnan matkoja ei lasketa, eikä automatkaa Ruotsin halki Norjaan, Saksastakin hain vain auton työmatkojani varten. Halu tutustua Espanjaan sai odottaa.
Halusin ehdottomasti Italiaan.
Ensimmäisen matkani Italiaan, Sardiniaan, tein nuorimmaiseni kanssa vuonna
2006. Toscanan auringon alla ensi kertani oli vuoden myöhemmin. Viime vuosien kuluessa Italiasta onkin tullut toinen kotimaani –ainakin sydämessäni.
Ensimmäisellä vuorotteluvapaani jaksolla vietin neljä kuukautta kierrellen
Italiaa ristiin rastiin. Vuorotteluvapaani toisella jaksolla löysin itseni sieltä
jälleen. Ensimmäisen kuukauden tapasin ystäviäni eri puolilla Italiaa ja seuraavat kolme kuukautta jaoin Firenzessä nuhruisen asunnon, jonne pääsi 84 rappusta
pitkin, taiteilija‐naisen kanssa.
tutuksi tulleen Mimmon, gRey ”The Mime, koomikon hulvattomia esityksiä,
tutustuin amerikkalaiseen Kareniin. Meillä molemmilla oli palava halu asua
Italiassa. Meistä tuli hyvät ystävät ja aina kun on mahdollista, käyn tapaamassa
ystävääni Firenzessä jossa hän toteuttaa omaa unelmaansa. Olemme tavanneet
myös Barcelonassa, jossa vietin myös mielenkiintoiset kaksi kuukautta
vuorotteluvapaastani. Karenin rannekorussa näin Henri David Thoreau´n tekstin
joka on ollut oma elämänohjeeni: ”Go confidently in the direction of your
dreams. Live the life you´ve imagined”.
 |
Lapsillani ja minulla on nyt samanlaiset hopeiset rannekorut, joihin
Firenzeläinen mies käsin kirjoitti tuon tärkeän viesti.
|
Elä elämäsi niin kuin olet haaveillut”.
Tämän elämänohjeen olen yrittänyt lapsillenikin opettaa. Kukaan ei saisi estää
unelmien toteuttamista. Uskon, että kun oikein kovasti jotakin haluaa, se tavalla
tai toisella (jossakin elämänvaiheessa) toteutuu. Minun unelmani lasteni
aikuistuttua on ollut matkustaa.
Takaisin tähän päivään ....
3 päivää lähtöön
Matkalaukut odottavat täyttymistään, valitettavasti ei suinkaan Italiassa vaan Alanyassa. Välillä mietin, miksi ihmeessä otin meno‐paluulennon ja ottaisinko jo nyt osan nykyisin niin pienestä omaisuudestani kotiin vietäväksi lumiseen ja piparintuoksuiseen Suomeen.
Kuinkahan monta hammasta lapsenlapseni on saanut ja joko kuulen jo ensi
kerran elämässäni lapsenlapseni sanovan ”mummo”? Onko kuopukseni löytänyt
töitä, entä mitähän tyttäreni tällä kertaa laittaa minulle illalliseksi? On mukava
nähdä vanhempieni uusi koti. Saan varmastikin tuntea siskoni vatsassa olevan
pikkuisen potkut ja kuinka paljon odotankaan jälleen hänen kaksospoikien
kuiskaavan ”Eija, sinua minä rakastan”. Jännittää myös nähdä veljeni uusi koira.
Joulu rakkaimpieni luona.
Lähtörumba
Lähtöni 3.12. lennolle ei ollutkaan ihan yksinkertainen.
Lupasin vielä ennen lähtöäni yrittää saada edesmenneen ystäväni tavarat toimitettavaksi Suomeen. Niitä tavaroita minulle tarjottiin huostaani jo tuona traagisena iltana. En silloin ollut niitä valmis ottamaan. Niinpä asia hankaloitui nyt kun tavaroita menin kyselemään, kuinka ollakaan, Tosmurin poliisilta 29.11. Kehottivat menevmään Adliyeen eli en vielä saanut niitä.
Perjantaina 30.11. tutuksi tulleen Adliyen kautta uudelleen virkapukuisten luokse, nyt lupalappu taskussa. Odotusta. Lopulta tuli yksi iso, yksi pienempi matkalaukku ja lisäksi vielä kaksi jätesäkkiä. Eipä vielä lähdetäkään. Poliisi pistää hanskat käteensä, avaa isoimman laukun, toinen istuu tukevan kirjoituspöydän takana ja alkaa naputella laukun sisältöä koneelle sitä mukaa kun hanskakätinen nostelee laukusta joka ikisen tavaran erikseen pöydälle. Ei hitto, tässähän menee aamuun saakka!
Luojan kiitos olin vieressä katsomassa ja auttamassa. Laukussa oli nimetyissä pusseissa lahjoja perheelle; lapsille, äidille, siskolle. Sekaisinhan sisällöt olisivat menneet jos en olisi varmistanut vieressä. Nyt äiti sai kauniin keijukais-kaulakorun, tuleva lapsenlapsi itse tehdyt villasukat, lapset pieniä hillopurkkeja, sisko kauniita koruja.
Tärkeä virkapukuinen yritti häätää meitä pois koska poliiseja tarvittiin kaupungilla ja hänkin huomasi että aamu siinä koittaa ennen kuin kaikki on inventoitu. Pyysi seuraavana päivän tulla uudelleen. Ei todellakaan sovi minun suunnitelmiini! Omat tavarat edelleen pakkaamatta ja lähtöni on jo ylihuomenna. Seuraavat laukut menivätkin nopeasti. Uusi virkapukuinen ei avannut joka pussia vaan kirjattiin pussien määrä ja sisältö.
Kello oli jo paljon kun vihdoin kannoin tavarat yhdeksi yöksi parvekkeelleni odottamaan kuljetuspalvelu UPS´a, joka lauantaina tulikin kohtuu ajoissa, kolmen hengen voimin. Nostin koko satsin suoraan käytävälle siitä kannettavaksi.
Eihän tämä voi olla totta!! Ei riitä poliisin kirjallinen dokumentti sisällöstä, saati minun sanani. Tehdään taas inventaario. Siinä, rappukäytävässä.
Säästyihän siinä postituskuluja kun kaikki nesteet, kosmetiikka ja elintarvikkeet eliminoitiin lähetyksestä. Ja sitä oli. Shampoita, voiteita, aurinkorasvoja, ym. ym. Itse en niitä missään nimessä halunnut, niinpä ystäväni siskon kanssa sovimme että saavat uuden kodin vähätuloisten ystävieni luona. Tämän jälkeen piti vielä mennä itse oikein UPS´n toimistoon tarkistamaan paino. Meinasivat hiukan ylihinnoitella painoa arvioiden.
Lasten elintarvikelahjat halusin ehdottomasti sinne minne ne oli tarkoitettukin. Niinpä pakkasin ne omaan ruumaan menevään matkalaukkuuni.
Lopulta kuitenkin päätin pakata niin hiuspannan kuin päiväkirjan sekä sanomalehden kuljetuspalvelun kuljetettavaksi.
