Vuosi 2013 päättyi huomattavasti paremmin kuin alkoi ja myös erikoisesti. Kuulen aamuyöstä hyvin erikoista linnun laulua, sellaista, jota en edes keväällä tai kesällä kuule. Mistä ne ovat tänne pimeään, leutoon talveen eksyneet, vai liekö paleltuneita talitintteja.
Vuoden ensimmäisenä aikaisena aamuna, istuin ensimmäisenä potilaana pahasti haljenneen pääni kanssa sairaalassa Alanyassa. Kiitos ihanan hollantilaisen ystäväni halauksen. Siitä kahden viikon kuluttua olin rintasyöpäleikkauksessa Jyväskylässä.
Olen selviytynyt rintasyöpäleikkauksesta juuri ystäväni kuoleman ja siihen liittyvien asioiden jälkeen. Hoitojen päätyttyä, nautin hetken Suomen suvesta, jonka jälkeen suuntasin erittäin mielenkiintoiselle Barcelonan matkalleni. Siellä vierähti vajaa kolme kuukautta ja matka jatkui takaisin Alanyaan. Joulukuussa, heti viisikymmentä täytettyäni tulin (hyvissä ajoin) ennen joulua, rakkaaseen kotiini Jyväskylään. Alanyassa, vuoden 2013 joulukuun 28. päivän olleen maanjäristyksen vuoksi, palaan sinne pian hiukan pelon sekaisin tuntein.
Vielä vuoden viimeisen päivän iltana olin yksityslääkärin vastaanotolla. Vaikkakin tämän vuoden, 2014, ensimmäisenä arkipäivänä olin magneettikuvauksessa, lähdetään siitä, mitä lääkäri silloin sanoi: "ympyrä sulkeutuu".
Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes piti laitta jotakin varjoaineen tapaista suoniini käsivarresta. Eipä onnistunutkaan. Toisessa pistosvaiheessa, kun kämmenselkään varjoaineen laitto epäonnistui, kehotin pyytämään nukutuslääkärin paikalle. Iltapäivä oli jo pitkällä, joten anestesialääkäriä ei enää saatu. Olin vähän peloissani ahtaassa paikassa tehdystä kuvauksesta ja hirvittävä maski ihan kasvoissani kiinni. Pyysin miestä lopettamaan. En ole piikkikammoinen, mutta muistui mieleeni alkuvuoden kymmenet pistokset, jolloin pistosten suuren määrän vuoksi suoneni karkasivat, eikä verikokeet ja varjoaine-kuvaukset onnistuneet aina ilman nukutuslääkäriä. Anestesialääkärillä on koulutus tarkkaan pistämiseen, jolloin se yleensä onnistuu ja vuoden alkupäivinä, vain hän onnistui minunkin tapauksessani. Koska varjoaineen laitto nyt epäonnistui, magneettikuvauksesta ei tullutkaan "laajaa" kuvausta, kuten piti. Nyt vain eletään toivossa, että kaikki on parhain päin.
Paljon on mahtunut menneeseen vuoteen. Liian paljon, onneksi pääosin kuitenkin hyvää.
Vuoden viimeisen päivän vietin Barcelonan, Rooman ja Suomi-ystävieni kanssa Jyväskylässä. Uuden vuoden yönä teimme yllätyskäynnin sukulaismiehelle, joka aloitti vuoden laulamalla meille upealla tenori-äänellään italialaista oopperaa. Siitä olikin hyvä palata kotiin. Omaan kotiin.
 |
| La Floresta, elämäni yksi rentouttavimmista tai ehkä eniten rentouttava paikka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti