Turkkilaisia vitsejä

Olen luullut, että uskonto on vakava asia kaikille, eikä sillä vitsailla. Eilen huomasin olleeni väärässä.

Istuin ihanassa, pienehkössä ja rauhallisessa ravintolassa, jossa muutaman kerran olen käynyt. 
Ruoka sekä palvelu ovat kertakaikkiaan loistavia ja hinta-laatu -suhde kohdallaan.

Meillä vitsaillaan postimiehestä, mutta mitä kuulen Islaminuskoiselta tarjoilijalta...

Moskeijoista kuuluu rukouskutstu viisi kertaa päivässä. Tämä kutsuääni tulee moskeijoiden korkeista minareeteista ja sen hoitaa Hoca, Imaami eli meillä lähinnä pappia vastaava henkilö.

Nuoripari yrityksistä huolimatta ei saanut lasta. Lopulta he päättivät turvautua Hocan apuun, niinpä he suuntasivat hänen luokseen keskustelemaan ongelmastaan ja saamaan Luojan apua. 
Hocan aikansa haastateltua paria, hän pyysi miehen poistumaan ja odottamaan ulkona. 
Kuinka ollakaan, yhdeksän kuukauden kuluttua syntyi kaunis lapsi. Nuoripari kiitti Allahia tästä taivaallisesta lahjasta.
Ystävät ja tuttavat ihastelivat kaunista Hocan näköistä lasta.

*********************************************************************************

Sokea Hoca keksi oivan keinon löytää moskeijaan, jossa hän mikrofonia apuna käyttäen hoiti rukouskutsun. Hän merkkasi reitin moskeijaan köydellä josta kiinni pitämällä oli helppo päästä perille.
Eräänä päivänä halukas nainen muutti reitin meneväksi kotiinsa. Hoca seurasi köyttä. Perille päästyään hän etsi mikrofonia sitä löytämättä. Tunnustelemalla löysi kuitenkin jotakin muuta ja se tuntui mukavalle.
Toisena päivänä mieshenkilö tekee saman. Hän siirtää köyden omaan kotiinsa.
Jälleen on rukouskutsun aika ja Hoca seuraa köyttä. Hän tunnustelee, koputtelee ja kuinka ollakkaan, "mikrofoni" on löytynyt.

*********************************************************************************

Sain luvan julkaista kuulemani vitsit blogissani ja teen sen kaikella kunnioituksella Islamilaisuutta kohtaan. 

Kuinka liikkua Alanyassa, osa 2

MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA

Tästä se alkaa, monella se myös tähän päättyy. Väliin mahtuu niin paljon ...

Katukuvassa todellakin näkee jos jonkinlaista kulkuneuvoa. Vanhaa sekä uutta.  Nelipyöräisiä, kolmipyöräisiä, kaksipyöräisiä. On vara valita. Tässä lisää muutamia vaihtoehtoja

Toisinaan turisteilla on kypärä käytössä, paikallisilla harvemmin

                                              

Tässäpä oiva keksintö,
alla vaarallinen kolmipyöräinen vauhtihirmu, MyPet

Ilmava turistibussi. Paikallisbussin tunnelma kannatta kokea heinä-elokuussa.  

                                              

 Merellä on monta tapaa liikkua

Suosittelen taitaville extrem-harrastajille 

Onhan niitä tavallisempiakin tapoja

Uusia harrastuksia

Olen löytänyt uuden urheiluharrastusken veden äärellä. 
Niin kuuma on, että on oltava sopivasti veden ulottuvilla, niin että aallot silloin tällöin pyyhkäisevät ylitse.

Olen oppinut kuuntelemaan aaltoja. 

Tiedän milloin on parasta kohottaa pää hietikolta, ettei enää olisi nenässä ja korvissa kiviä. Housuissa niitä on sitäkin enemmän. Sitä on vaikea välttää. Toisinaan olen käsivarsiini nojaten, silmät kiinni. Kun kuulen ison aallon lähestyvän, nostan käsivarsien varassa alavartaloni ylös hietikolta, välttääkseni kivitaakka housuissa. Alleille kyytiä. 

Toisinaan taas leikin aalloilla. Tarvi olla tarkkana, ajoitus kohdillaan, että osaa sopivasti hypätä aallon tullessa niin, ettei se pyöräytä mukaansa. On ihana tunne liitää rantaan ison aallon saattelemana. Se se vasta on mukavaa. Ja välillä vaarallistakin.

Vielä voisi alkaa tehdä niin, että vain seisoo sopivalla kohtaa aallon tullessa ja pinnistää vastaan ettei aalto saa mukaansa.

Tosin taitavimmat heittelevät takaperin- ja etuperin kuperkeikkaa seisaaltanan mereen. Saavuttavat meren kärrynpyörin. Sukeltavat toistensa haarovälistä ja tekevät nelihenkisen tornin joka sitten sortuu. 
Tätä tuskin tulen kokeilemaan. Hauskaa katsottavaa se on. 

Yhtä hauskaa katsottavaa eilen ei ollut se, että parikymppinen, uimataidoton mies lähti vaarallisen isoihin aaltoihin kauas rannasta uimapatjan varassa. Sieltä hän nipin napin selvisi toisten avuin. Lopun hoitikin sitten sairaala, jonne hänet ambulanssilla kuljetettiin.
Vakavasti jälleen aloin miettiä, miten onnistuisin saamaan rahat kasaan, että rannalle saataisiin edes jonkinlainen pelastuvene, vesiskootteri + siihen jokin lisälaite, jolla pulaan joutunut henkilö saataisiin vedestä pois. 

Tässä jokunen kiukkuiseen mieleeni juolahtanut ajatus:

• tippiboxit eri ravintoloihin, hotelleihin jne. (Tuhoon tuomittu ajatus. Niistä rahat luultavammin hyvin hätäisesti häviää). 
• Kerjääminen rannalla olevilta turisteilta 
• Yritysten haastaminen mukaan 

KIVI ON KAUNIS

 Uusiin harrastuksiini kuuluu myös kivien keräily. Onko siinä ikäraja?

Tämän "harrastuksen" aloitin pari kuukautta sitten. Ystäväni Leena vietti täällä juuri pari viikkoa ja nyt meillä on yhteisiä harrastuksia niin vesiurheilu, kuin kivien keräilykin. 

Jokunen kappale kiviä on kertynyt, Olen kuitenkin harkitsevainen, millaisia hyväksyn. Hauska oli huomata, miten yhtenä päivänä oli tietty teema, seuraavana päivänä teema vaihtui. Ihan vahingossa. Jopa jokunen muukin rannalla ollut paikallinen kantoi kortensa minun kekooni.
Olivat aikansa harrastustani katsoneet ja halusivat auttaa.

Yksi kivi on sellainen, jonka merkitystä mietin. Ensimmäisenä erotin siinä naisen ja miehen kasvot, poski poskea vasten. Myös ystäväni huomasi ensimmäisenä naisen kasvot kivessä. Kiveä pyöritellessä siitä löytyy nainen ja mies eri tavoin. 

Kivet ovat todella kauniita. 
Yhtenä päivän löydän samanvärisiä, toisena saman muotoisia, kolmantena yhdistyvät molemmat, väri ja muoto. 


Toiset ovat raidallaisia, toiset symmetrisen pyöreitä, soikeita, löysinpä salmiakin muotoisenkin ja silloin ajattelin tyttärelleni teettää siitä riipuksen kaulaan. Joistakin kimallus hohtaa uskomattoman kirkkaan. Silloin mietin, pitäisikö kivi tutkituttaa. 

Nazarin silmät suojaavat pahalta

Kuinka liikkua Alanyassa

 Ensi kertaa tullessani tänne reilu vuosi sitten, liikenne shokeerasi minut, kunnes ymmärsin, että täällä osataan ajaa. Valitettavasti usein myös Rakin tai muun väkijuoman voimalla. Valtava sekamelska kaupungin kaduilla, siitä huolimatta, kolarointeja en juuri ole nähnyt.

Poliisit ovat aina esimerkkeinä. 

Kaupungissa, kuin myös maaseudulla on paljon vaihtoehtoja liikkumiseen

Jos uskallat,
kamelikyydille, näet korkealta enemmän
ja hitaammin

Joskus aasikin liikkuu,
joskus ei

Ryhmässä

Rakastavaisina, kypärän kanssa tai ilman- yleensä ilman

Oppaan ja kuljettajan kanssa



Vartijan kanssa

Hiukan viilentävää kyytiä

myös pikku apinalle

 

Vielä on kesää jäljellä

Tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Mukava kuulla että kirjoituksiani on kaivattu.

Syyskuun ensimmäinen viikko on täynnä. Paljon on tässä välillä tapahtunut. Niistä nyt pikkuhiljaa yritän kertoa.

Vaikka kesää ja lämmintä täällä Jasmiinin tuoksussa riittää, syksy hiukan yrittää varovasti päätään täälläkin nostella. 

Rannalla parina viime päivänä ollessa uinti on ollut vaarallista. Kuvistani valitettavasti on vaikea saada mielikuvaa aaltojen todellisesta koosta.

Pari tuntia ehdin miettiä uskaltaudunko luonnonvoimia uhmaamaan. Uskalsin.

Välimeren voimaa

Veteen on kohtuullisen helppo päästä. Ei tarvitse kuin istua sopivasti, että aallot huuhtovat ylitse. Kyllä ne siitä hiljakseen valuttaa isommankin ihmisen meren vietäväksi. 
Poispääsy onkin sitten taitolaji, voisin sanoa. Joskus olen itsekin pyörinyt sieltä pikkubikinit vinksallaan. En sentään ilman housuja niin kuin jollekin on käynyt.

Istuin hiekan korkeimmalla kohdalla. Katsoin kohti horisonttia ja näin valtavan aallon tulevan. (Ei kuitenkaan kuvassa näkyvä). Me, ketkä istuimme samalla korkeudella tai alempana nousimme kiireesti seisomaan, otin pari askelta taaksepäin. 
Aalto kasteli auringon lämmittämän ihoni ihanasti vilvoittaen. "Ihanasti" olisi vienyt mukanaankin, jos en olisi seissyt. Aalto oli niin voimakas, että se ylsi lähes kuvassa näkyville puisille askelmille saakka. 

Muutama päivä sitten olin kahden viikon matkalla olleen ystäväni Leenan kanssa Vikingen laivalla. Laivamatka on auringonottomatka, joka kiertää Kale-kukkulan, jatkaa matkaa Kleopatra-rannan kautta uuteen huvivene-satamaan. 
Matkan aikana pysähdytään katsomaan muutama nähtävyys mereltä käsin. 

Maittavan lounaan jälkeen matkasimme jonkin matkaa länteen päin luolille, jossa on punaista, pehmentävää savea ja miehen tulisi hieroa savi naiseen.

Tämä olikin mielenkiintoinen kokemus. 

Laivasta mereen mentäessä aallokko oli melkoinen. Hetkisen mietin lähdenkö urheilemaan kohti luolaa. Rohkaisin mieleni. Uin muutaman metrin laivasta kallioon kiinnitetyn köyden luokse ja sitä apuna käyttäen pääsin minäkin kohti luolan suuta. 
Köysi oli jätettävä ja uitava loppumatka luolaan. Pelotti. Laivassa työskentelevä vahva mies auttoi minut luolaan aaltojen iskeytyessä voimalla kallioon ja siitä tyrskyten luolan sisään. 

Luola on todella korkea. Miehet kiipesivät hakemaan punaista savea iholle hierottavaksi. Käsittelyn jälkeen iho olikin todella pehmeä ja sileä. Saman asian ajaa kosteat espresson-purut. 

Paluu-uinti laivaan. Pakokauhu meinasi iskeä. Miten ihmeessä näistä kallioon lyövistä aalloista pääsen köydelle asti. Onneksi olen kohtuullisen hyvä uimaan. Samainen mies kuitenkin auttoi ja vei minut koko matkan uiden takaisin laivalle. 

Vaikka tällä kertaa delfiinejä ei näkynyt, jäi tästä noin neljän tunnin laivamatkasta hyvä mieli ja puna-ruskea bikinin yläosa.