The journey will continue -but where - Matka jatkuu, mutta minne?

On perjantaiaamu kello 1.57. Istun viileällä parvekkeellani, jota pihavalot valaisevat. Vasemmalla puolellani taivas on vielä vaalea, edessä järven yllä tumman sininen.
Mietin, mietin ja mietin. Jos kaikki menee hyvin, on kolme vaihtoehtoa mihin reilun kuukauden kuluttua suuntaan.
1. Italia; Calabria, Sisilia vai Toscana, Liguria vai mikä? Koko maa on liian kaunis valittavaksi. 
2. Barcelona
3. Alanya

Minä, joka yleensä teen nopeita päätöksiä, olen odottanut ja miettinyt tätä asiaa jo kuukausia ja tahti sen kuin kiihtyy. Kaikissa mainitsemissani paikoissa on omat hyvät puolensa.

Kauniissa, vehreässä Barcelonassa on kaikkea mistä pidän: latinomusiikkia, latinotanssia, meri ja ranta, siistiä, hyviä pyöräily- ja kävelyreittejä, ihania puistoja, mukavia ja avoimia ihmisiä eri kulttuureista, hyvää ruokaa, erityisesti tapaksia ja viiniä. Kaduilla tapahtuu monenlaisia asioita. Siellä on musiikkia, tanssia, jne. Barcelonassa asuu muutamia ystäviäni, kuka mistäkin päin maailmaa. Joanilla, jota en vielä ole tavannut ja joka harrastaa bachataa (musiikki ja tanssi Dominikaanisesta tasavallasta) olisi huone minulle valmiina, hintakin on siedettävä. Tästä asunnosta kävellessä esim. La Ramblalle tulisi kaivattua liikuntaa, kun malttaa olla turvautumatta metroon.

Henkivartijani ja asuinkumppanini v.2010, loistokaksikko, Akbar & Parviz, Iran

Cecilia Argentina, Dery Domenican Republic,
Eija, Suomi

Kuubalainen illallinen. Esperanza, Espanja,
Joel, Dominikaaninen Tasavalta
Leandro, Cuba

Esperanza, Espanja

Made in Barcelona
http://www.youtube.com/watch?v=2c4F6pXu82I

Ben Marocco, Karen USA

Claudio Spadi, Italia

Italia on tuntunut vuosia toiselta kotimaaltani. Sen kauniista kätköistä voisi löytyä se kaivattu rauhallinen paikka kirjoitella ja levätä. Siellä voi nauttia suussa sulavaa gelatoa, jäätelöä, yksinkertaisia ja maistuvia ruokia. Bolognassa olisi Andrea Bocellin konserttikin heinäkuussa. Karen, yksi parhaimmista ystävistäni odottaa minua rakkaaseen Firenzeen, mihin haluan aina palata.

Italian ohella mietin Espanjaa, joten onko juuri Italia tällä hetkellä kuitenkaan se oikea paikka.

Alanyassa kaikki on tuttua ja mukavaa. Hengenpelastajani kovasti odottaa minua sinne.  Alanyassa on vihreää, aivan kuin Barcelonassa ja Italiassakin. Siellä on kaunis ranta ja meressä hyvä uida. Aamulla hiukan tietokoneella, sen jälkeen rantaan, illalla takaisin ja ruoan laittoon ja ehkä vielä skootteriajelulle. Joka päivä sitä samaa, siis jos ei olisi töissä. Kaiken sen jälkeen, mitä viimeisten seitsemän kuukauden aikana on tapahtunut, haluan ensin jotain muuta. Sitä, mitä olen pitkään kaivannut. Kaipaan Italiaan ja Barcelonaan. Alanyassa tosin kaikki kustannukset olisivat paljon pienemmät...

Päätös on vaikea. Kunpa ensi viikon sairaalareissun seurauksena en kuitenkaan joutuisin luopumaan tästä kokonaan, "pakkopäätöksellä". 
Ensi viikolla alan laittamaan juuri saamani kodin uudelleen pakettiin, on sitten kreikkalaisnaisen hyvä tulla tähän.

Viikko tai lähes kaksi, on kulunut juuri äsken lukemastasi.

Elämän onnellisimpia hetkiä

Kaiken kaaoksen keskellä sain sopivasti ihanan yllätyksen kun poikani perheensä kanssa tuli yökylään. Aurinkoinen sää piti meitä paljon ulkona. Prinsessa hihkui onnellisena mummoa kolme päivää. Kävelimme satamassa, isä ja tyttö uimassa, kävimme tyttäreni luona, vietimme aikaa leikkipuistoissa johon siskonikin tuli kaksospoikiensa kanssa. Kävimme tervehtimässä pikkuserkkujeni vanhempia keskustassa. Onnen kyyneleet silmissä kuuntelin Jounin kaunista ääntä hänen laulaessa meille vahvalla tenorin äänellään italiaksi. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, joista ei millään hinnalla luovu. Onneksi ei tarvitsekaan.

Päätös on tehty

Nyt ollaan jo kesäkuun kynnyksellä, 30. toukokuuta. Aurinko paistaa ja siitepöly valloittaa kotini avonaisesta parvekkeen ovesta. Tilanteeseeni nähden en olisi voinut kuvitellakaan parempaa kevättä.
Istun jälleen parvekkeella, tällä kertaa seuranani basilika, sitruunamelissa, lehtipersiljja, rucola, viinisuolaheinä ja keraaminen suojelusenkelini. 
Vaikean päätöksen jälkeen olen saanut ainoastaan varattua lentolipun ja pakattua pari laatikollista astioita ja hoidettua joitakin pakollisia, ärsyttäviä paperitöitä ja juoksevia asioita. Näin aurinkoisina päivinä on muutakin tekemistä, esimerkiksi luomen poisto, röntgenkuvausta, fysioterapialla käynti ym. aiheisiin liittyvää. Se onko nyt järkevää kirjoittaa, koska kuukausien jälkeen juuri tänä aamuna tenniskyynärpääni on kohtalaisen hyvä. Liekö tuo upea
kirkkaanpunainen erikoisteippi näin hyvin auttanut yhden yön aikana. Uimassa kävin kaksi viikkoa sitten ja nyt vielä on viikko odotettava tikkien sulamista. Tänä aikana yritän saada katsottua tarvittavat tavarat mukaani Barcelonaan.

Huijareita onko heitä 

Olen ottanut yhteyttä ehkä sataan asunnon tarjoajaan. Yrityksiin ja yksityisiin. Olen selkeästi ilmoittanut, että senttiäkään en etukäteen maksa. Sitä on mitä ilmeisemmin vaikea ymmärtää. 

Ollessani Firenzessä 2010 etsin internetistä asuntoa Barcelonassa. Suunnitteilla oli ensimmäinen Barcelonan matkani. Etsin vuokra-asuntoa keskustan ja hyvien julkisten kulkuneuvojen läheltä (tuossa vaiheessa en vielä tiennyt, että julkinen liikkuminen on loistavasti järjestetty). Jo tuolloin hinnat olivat huikeat. Löysin kuitenkin todella kauniin ja edullisen asunnon. Kävin sähköpostikeskustelua asunnon tarjoajan kanssa. Hän, kuten moni muukin, halusi ennakkomaksun. Tässä vaiheessa olin vielä hyväuskoinen, vaan en vielä maksanut. Soitin hänen antamaansa puhelinnumeroon josta nainen vastasi ja kertoi heti, että hänellä ei ole asuntoa vuokrattavana. Muutkin olivat soitelleet. Tämän jälkeen tein vierailun Firenzen Western Unionin toimistoon ja kerroin huijausyrityksestä. Sainkin neuvon, joka on sanomattakin selvää, olla lähettämättä rahaa tuntemattomille tai jos yhtään epäilen vastaanottajaa. Onneksi en ollut rahaa lähettänyt. 

Huone ja ranskalainen parveke lopulta löytyi viiden minuutin kävelymatkan päästä La Ramblasta. Isossa, vanhassa asunnossa oli keittiön lisäksi neljä makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta. Jaoin asunnon kolmen nuoren muslimimiehen kanssa. Tämä rahallisesti köyhdyttävä (vuokra 500eur/kk/huone) kokemus oli muutoin rikastuttava ja erittäin positiivinen. Tästä ehkä tuonnempana lisää.

Tällä kertaa asuntoa etsiessäni löysin jälleen ihanan huoneiston. Hälytyskellot tosin hiukan helisivät päässäni. Ensimmäisessä sähköpostissa mies jo toivotteli Jumalan siunasta ja muuta taivaallista, vaimokin oli lopulta minut vuokralaiseksi hyväksynyt. Kuinka ollakaan, mies oli Englannissa ja sairaalassa, asunnon avain myös, joten ystäväni ei pääse katsomaan asuntoa. Vuokraisäntä kuitenkin ystävällisesti lupautui lähettämään avaimen Suomeen ja etukäteen maksetut rahat saan takaisin jos en ole asunnon nähdessäni tyytyäväinen. Tein tästä ilmoituksen sivuston ylläpitäjälle, http://www.loquo.com/ jotka kiittivät ja poistivat ilmoituksen. 

Eräs toinenkin asunnon tarjoaja on myös Reino Unidossa, eli Englannissa. Hänellä ei ole luotettavaa agenttia kenelle avaimen voisi antaa, eli ystäväni ei valitettavasti voi käydä  katsomassa tätäkään asuntoa. Vuokranantaja ei halunnut takuumaksua, riittää kun lähetän 500 euroa eli kuukauden vuokran.  

Hinnat ovat pilvissä. Päätin ainakin ensimmäiseksi kuukaudeksi vuokrata pelkästään huoneen. Vuokraan sisältyy keittiön, pesukoneen ja kylpyhuoneen käyttö, ilmastointikin pitäisi olla, langaton internet sekä jaettava patio. En ollut valmis maksamaan koko asunnosta 750 euroa kuukaudessa, joten saattaa olla, että jossain vaiheessa saan asuinkumppanin siihen. Suomessa tällaiseen järjestelyyn en hevin suostuisi. Maassa maan tavalla. Löysin sattumoisin hyvän, kansainvälisen sivuston, josta asuntoja voi etsiä myös suomenkielellä, lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa ja ympäri maailman, www.airbnb.fi . Ehkäpä uskallan tänne vaadittavan maksun suorittaa.

Asunnon sijainti on loistava, Sants´n alueella. Kuuluisa kävelykatu, espanjalaisittain, Las Ramblas, on sopivan kävelymatkan päässä, vajaa neljä kilometriä, suosittu ranta-alue Barceloneta noin viiden kilometrin päässä. Metroverkosto on erinomainen, joten kulkeminen paikasta A paikkaan B ei ole ongelma. Barcelonassa on panostettu myös pyöräilyyn. Kaduilla, ympäri kaupunkia, on polkupyöräparkkeja, joista voi vuokrata pyörän. Pyörän voi jättää mihin tahansa pyöräparkkiin ja jatkaa kävellen ja ottaa uuden pyörän myöhemmin.

Lähdön lähestyessä, stressi lisääntyy. Miljoona asiaa on hoidettava ennen lähtöä. On huolehdittava osoitteen muutos, tulevat laskut oikeisiin osoitteisiin, vuokrasopimuset, vakuutukset, ym. ym. Veroilmoitus on purkissa. Sen sijaan moni muu asia on niin täydellisen kesken ja päivät kuluvat. Viimeiset pari viikkoa ovat tuskallisimpia. Monta asiaa en elämässäni vihaa, rasismin lisäksi yksi niistä kuitenkin on hyvästellä ihmisiä, erityisesti perhe, vaikkakin se on väliaikaista, silti niin vaikeaa. Kuitenkin olen niin onnellinen että olen voinut elää ja kokea kaiken tämän. Elämä *nomadina tuo myös paljon tuskaa ja surua, luopumisen todellista tuskaa, siitä huolimatta elämästä nomadina on mahdoton luopua. 

Minuutti sitten katsoin postin ja sain sen mitä odotin, Päivi Kanniston kirjan.

"Oikea kysymys ei ole ”Miksi matkustaa?” vaan ”Miksi jäädä paikoilleen?”

”Miten meidän kävi? Entiseen elämäämme nähden olemme rähmällämme katuojassa – ja helpottuneita siitä. Olemme kenties universumin merkityksettömimpiä mutta myös sen onnellisimpia hiukkasia.”

Entä jos pakkaisit mukaasi vain sen, mitä todella tarvitset, ja jättäisit kotimaan taaksesi? Luopuisit omaisuudestasi, työstäsi, kodistasi, ja valitsisit niiden sijaan täydellisen vapauden?

Menestyneen liike-elämän konsultin Päivi Kanniston vuoden kohokohta oli ollut maailmalla vietetty lomakuukausi, mutta kahdeksan vuotta sitten hän pakkasi rinkkansa lopullisesti ja hyppäsi pois oravanpyörästä. Lähtiessään maailmalle hän tiesi vain haluavansa vaihtaa työkeskeisen arjen elämään, jossa olennaista olisi täydellinen vapaus. Tällä matkalla Kannisto on edelleen.

Elämäni nomadina -kirjassa Kannisto kertoo, miltä tuntuu luopua kaikesta tutusta ja turvallisesta, millaista arki on reissun päällä, ja miten vapaalle heittäytyminen on taloudellisesti mahdollista. Kirjassa tutustutaan myös liikkuvan elämäntavan juuriin: mistä nykypäivän nomadien ihanteet ovat peräisin? Entä millaisia olivat löytöretkeilijät, pyhiinvaeltajat ja vaeltavat munkit, boheemit taiteilijat ja tieteentekijät tai työtä vieroksuvat irtolaiset?" 

*  Nomadit ovat ihmisiä, jotka eivät asetu vakinaiseen asuinpaikkaan vaan liikkuvat esimerkiksi laiduntavien eläinten mukana. Monet kulttuurit ovat olleet perinteisesti nomadisia, mutta nomadismi on maatalous- ja edelleen teollisuusyhteiskunnissa yhä harvinaisempaa. Nomadeista tunnetuimpia ovat paimentolaiset eli pastoraaliset nomadit, jotka paimentavat karjaa ja liikkuvat sen perässä, kun entinen alue ei enää elätä sitä, ja metsästäjä-keräilijät, jotka liikkuvat riistan, kalan ja ravintokasvien perässä esimerkiksi vuotuiskierron mukaisesti. Nomadismin vastakohta on sedentismi, paikoillaan asuminen.

Lähde: Wikipedia

Haluatko matkaoppaaksi?

Matkaopastyö on mielestäni ehdottomasti kutsumusammatti siinä kuin vaikkapa sairaanhoitaja, opettaja tai lastentarhan ohjaaja.

Positiivisen asenteen ja iloisuuden lisäksi oppaan tulee olla hyvä asiakaspalvelija, eikä sitä opita kirjoista, se on ihmisen ominaisuus tai sitten ei. Valitettavan usein tämä ominaisuus monelta asiakaspalvelutyössä toimivalta puuttuu. Asiakas on otettava vakavasti kaikkien asioiden kanssa. Monesti on niin, että ongelma voi toisista tuntua pieneltä, on kuitenkin muistettava että pienikin ongelma voi olla elämää suurempi asianosaiselle. Kukaan ei voi tuntea kuinka toinen tuntee. Monet turistit säästävät rahaa pitkään, päästäkseen matkalle ja odotukset ovat korkealla. Opas voi pelastaa loman, joskus jopa pelkällä hymyllä. Toisten ihmisten ja kulttuurien kunnioitus!


Kuuntelutaito, empatia ja tunneäly ovat tärkeitä ominaisuuksia. Opas näkee ja kuulee monenlaisia asioita asiakkailta, hyvin henkilökohtaisiakin. Tässä vain pari esimerkkiä.
Pienen lapsen äiti kyyneleet silmissä kertoi ikävästä tapahtumasta. Kysyin, voisinko tehdä asialle jotakin, hän halusi vain jakaa tämän ikävän asian jonkun kanssa. 
Vanhempi liikuntarajoitteinen nainen oli hissittömässä hotellissa ja kesti jonkin aikaa ennen kuin hän sai huoneen, jonne oli helpompi kulkea. Asiakkaalle riitti, että hän sai purkaa kiukkunsa ja lopulta hän kiitti, että vain kuuntelin. 
Elämänkokemuksesta on valtavan suuri hyöty monessakin asiassa ja asiakkaat arvostavat sitä. 

Oppaalla on oltava stressinsietokykyä ja tilannetajua. Työajat ovat epäsäännölliset ja niihin voi tulla muutoksia hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Työssä voi tapahtua mitä tahansa. Molempia ominaisuuksia vaatii mm. se kun  kyydissä on viiskymmentä matkustajaa ja huomaa kuljettajan olevan "pikku hiprakassa". Vastuu on kuljettajan lisäksi oppaalla. Onneksi asiakkaiden lento oli kaksi tuntia myöhässä. Kuljettaja meni vaihtoon välittömästi, sillä sekunnilla. Tämä on varmasti niitä harvinaisempia tapahtumia.

Todennäköisesti jossakin vaiheessa tulee esille jonkinasteisten ensiaputaitojen tarpeellisuus. Jokaisella meistä tulisi olla edes hiukan tietoa ensiavusta. Vähintäänkin KKK -> kylmä, koho, kompressio !

Kielitaitoa painotetaan. Se että paikallinen kieli on jotenkin hallussa, on suuri plussa, englannilla kuitenkin pärjää hyvin pitkälle. Olin unohtanut jopa ruotsin kielen, se kuitenkin hiukan palautui mieleen sitä kuullessani. 
Deppejä (lentokenttäkuljetus kohteesta lentokentälle) tein paljon norjalaisille ja ruotsalaisille. Olin ylpeä itsestäni sanoessani Ruotsiin palaaville: "jag hoppas en trevlig resa tillbaka till hemma". (Osaan näköjään kirjoittaakin sen). Yllättäen se vain muistui mieleeni. Jotkut matkanjärjestäjät tukevat oppaan kieliopintoja, meillä siihen ei olisi ollut aikaa, koska aikaa ei juuri ollut nukkumiseenkaan. 

Ulospäinsuuntaunut henkilö yleensä pitää myös esiintymisestä. Olen aina esiintynyt mielelläni. Lapsena ja vähän aikuisenakin olen näytellyt ja laulanut , eikä myyntityö onnistu kovin hyvin jos esiintyminen on vaikeaa, mutta nyt huomasin todella nauttivani siitä. 

Perus atk-taidot on hyvä olla. Raportointi retkistä ja hotellipäivystyksistä tosin tehtiin käsin kirjoittamalla. Toisissa yrityksissä voi olla eri käytäntö. 
Suureksi onnekseni sain olla pääsääntöisesti asiakkaiden kanssa retkillä tai hotellipäivystyksillä. Vaikka tietokone on aina ollut työvälineeni, minun luonteellani pelkkä toimistossa istuminen ei riitä. Ainakaan niin kauan kuin tätä energiaa riittää. 
Yleensä kohteessa myydään retkiä, joten myyntikokemuksesta on hyötyä. 

Ajokorttia yleensä vaaditaan, itse en sitä tarvinnut, hyvää kuntoa sitäkin enemmän kävellessäni kilometrejä viidenkymmenen asteen helteessä hotellipäivystyksiä.

Siinäpä muutama vinkki oppaaksi aikoville.

Yllätyksiä

Monelle oppaalle, kuten minullekin, saattaa paikan päällä tulla yllätyksenä ylimääräiset kulut. Näitä voivat esimerkiksi olla matkakulut liittyen työlupiin tai junamatkoihin kotoa lentokentälle (näistä tosin tiesin aiemmin). Joitakin työstä johtuvia matkakuluja kohteessa ei työnantaja välttämättä korvaa. Esimerkiksi jotuessasi käyttämään bussia hotellipäivystyksillä. Omakustanteisen työpuhelimen hankinta yllätti, sim-kortti tuli yritykseltä. 
Näistä saattaa olla painettuja ohjeistuksia, mutta itse lähdin kesken kauden ja sain "brosyyrin" vasta kohteessa. 
Kannattaa varautua niin, että pärjää ensimmäiseen palkkapäivään.

Verotuksesta ja muusta

Vähintään puolen vuoden työskentely ulkomailla antaa verovapauden Suomeen (ei koske Suomesta lähetettyjä työntekijöitä). Työajan jäädessä päivänkin alle kuuden kuukauden, saattaa joutua maksamaan verot sekä Suomeen että kohdemaahan. Palkkatodistuksen saaminen voi olla todella hankalaa, jopa mahdotonta, samoin verottajalle toimitettava tieto siitä, kuinka paljon veroja on maksettu työskentelymaahan. 
Suomalaisten ja muiden eurooppalaisten yritysten kanssa tätä ongelmaa en usko tulevan. Ikävien yllätysten vuoksi kannattaa aina selvittää asiat etukäteen.
http://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Suomesta_ulkomaille/Toihin_ulkomaille

Nuorestakin iästä huolimatta kannattaa muistaa, että eläke ei välttämättä kerry euroopan ulkopuolisissamaissa. Ei Turkissakaan, ellei työnantaja ole esim. suomalainen.

Yrityksissä on erilaisia toimintatapoja ja käytäntöjä. Palkoista, eduista, vakuutuksista, verotuksesta yms:ta on hyvä ottaa selvää etukäteen.

******************************

Jos työtä voi rakastaa, opastyö on se mitä rakastan. Sen tuoma kokemus kaikkine sattumuksineen on, voisinko sanoa, haluamatta ketään loukata, on lähes vertaansa vailla. 

******************************

Kun lähdet vieraaseen kulttuurin, ole hyvä ja tutustu siihen edes muutaman

Manavgat

minuutin verran. Sen verran on hyvä kunnioittaa eri kulttuureita, ettei lähdetä ottamatta selvää aivan perusasioista.

Alanyassa ruokaillessani eräässä ravintolassa, kuului päivän toiseksi viimeinen rukouskutsu moskeijasta. Kuulin viereisessä pöydässä naisen ihmettelevän ääntä tarjoilijalle. Anteeksi vain, mutta myötähäpeä iski. Tarjoilija meni hämilleen, katsoi apua anovasti minuun. Lupasin selvittää asian suomalaiselle pariskunnalle. Niinpä kerroi pariskunnalle mistä "se omituinen" ääni tulee ja vieläpä viisi kertaa päivässä. 

Kappaleen "Verotuksesta ja muusta" oikeellisuuden jokaisen tulee tarkistaa itse. Lait ja säädökset muuttuvat aika ajoin.
Kaikki muu tieto, nyt ja aina, pohjautuu omiin kokemuksiini ja mm. yritykseltä saamaani informatioon.

Kuinka minusta tuli matkaopas

Monet kerrat olen kuullut, "Eija, miten sinä uskallat" tai "eikö sinua pelota matkustaa yksin", miten niin ja miten näin.

Elämä on valintoja täynnä. Jokaisella. Toki vaatii rohkeutta tehdä päätöksiä, eikä se ole niin helppoa ollut minullekaan, miltä ehkä päällepäin näyttää.  Jos mitään ei uskalla, mitään ei saa. 

"Go confidently in the direction of your dreams, Live the life you´ve imagined", Henri David Thoreau. "Mene rohkeasti suoraan kohti unelmiasi, elä elämäsi kuten olet haaveillut".
Näin olen yrittänyt kannustaa lapsiani ja muita ihmisiä.

Tervetuloa uusi elämä

Lähes kymmenen vuoden unelmani on ollut vähintäänkin kokeilla matkaopastyötä jossakin elämäni vaiheessa. Se hetki oli nyt. Lasteni kannustusten saattelemana hyppäsin ensin junaan, sitten lentokoneeseen ja laskeuduin noin kolmensadan kilometrin tuntivauhdilla ensimmäistä kertaa Aasiaan, Antalyan lentokentälle 2.7.2011.

Laskeutuminen satojen tuntikilometrien vauhdilla

Noin kuukausi aiemmin töitä kysyessäni olin lähettänyt sähköpostin matkanjärjestäjälle klo 14:44. Vastaus, kutsu Alanyaan tuli samana päivänä klo 16:08. 
(Erään kerran olin viemässä asiakkaita lentokentälle ja hakemassa uusia, sain matkan aikana yllättäen kuulla uuden oppaan aloittaneen työt. Tämä uusi opas oli mennyt toimistolle kysymään harjoittelupaikkaa ja siltä seisomalta hänet lähetettiin sortseissa toisen oppaan mukaan oppimaan kuinka lentokenttäkuljetus eli transfer, hoidetaan. Nopeaa toimintaa. Oppaita tulee ja oppaita menee).

Ensimmäinen työpäivä

Lentokentällä ollessani vielä matkalaukkujeni  ympäröimänä, sain nipun papereita syliini ja kehoituksen seurata miten "arrilla" (lentokenttäkuljetus kentältä kohteeseen) toimitaan. Siitä alkoi ensimmäinen työpäiväni. Seuraan silmä kovana ja teen muistiinpanoja kynä sauhuten.  Tältä pohjalta teen heti seuraavan transferin yksin. Se meni oikein hienosti. Kiitos Marjutille joka antoi tarvittavan infon. Illalla palattuani "kotiini" lojmaniin eli opasasuntolaan, jossa minulla oli oma huoneisto vanhassa hotellissa, esimieheni soitti ja kiitti rohkeudestani tehdä transfer siltä pohjalta, että olin yhden kerran, oman kuljetukseni aikana, seurannut toisen oppaan toimintaa. Ennen tätä päivää, ilman kokemusta olin arvellut, mutta nyt tiesin, että tulen nauttimaan tästä työstä. Nautin siitä jopa niin paljon, että elämäni ensimmäisen kerran tuli mieleen, että olen mahdollisesti löytänyt työn, jota voisin tehdä eläkeikään saakka. Tuon sesongin aikana tunne vahvistui vahvistumistaan ja ajattelin, että ehkäpä tämä alipalkattu työ olisikin työ, josta voisin jopa jäädäkin huonotuloiselle eläkkeelle.

Haasteita

Suurimmaksi ja mielestäni ehkä ainoaksi haasteeksi koin opastaa kielitaidottomat bussikuljettajat oikeisiin hotelleihin hakemaan ja viemään asiakkaita. Kaupunki oli vieras ja täynnä pieniä, yksisuuntaisia katuja. Minua(kin) kehotettiin käyttämään viikon ainoa vapaapäivä kävelemällä hotelleille tietääkseni missä ne sijaitsevat. Sitä neuvoa noudatin kerran. Neljän-viidenkymmenen asteen helteessä kävellen tehtävillä hotellipäivystyksillä ne tulivat myöhemmin tutuksi. Bussit eivät tosin aina päässeet kävellen tehtäville reiteille.

Eräänä pimeänä yönä en löytänyt pientä hotellia syrjäisellä kadulla. Olin käynyt siellä vain kerran aikaisemmin. Soitin nuorelle miehelle, joka kuljetti meitä öisin toimistolle transferille lähdettäessä, aivan kuten tänäkin yönä, tuhatta ja sataa kaahaten, rokki soiden miljoonalla desibelillä. Puhelimessa apua pyytäessäni hän huusi minulle vihaisena, koska en löytänyt hotellia. Häneltä oli hyvin vaikea yleensäkään saada apua. Lopulta hotelli löytyi ja olimme edelleen aikataulussa.

Ruotsalaiskollegani antoi hyvän neuvon jota jaoin asiakkaillekin. Tämä neuvo helpotti huomattavasti kaupungin hahmottamista. 
Alanyan Taurus-vuoristo, joka on Himalajan häntäpäätä, on pohjoisessa ja Välimeri etelässä. Tähän väliin mahtuu Alanyan kolme pääkatua: ohitustie eli 35 metrin katu, keskimmäisenä 25 metrin katu, lähimpänä rantaa Ataturkin katu. Karttoja tarvitsevat voivat ostaa niitä ainakin Ataturk-kadulta, PTT:tä, eli pääpostia vastapäätä olevasta katutason liikkeestä, jonka yläkerrassa on parturi-kampaamo AYA Kuaför. Alanyassa tuskin eksyt. Jos kuitenkin tunnet olevasti eksyksissä, suunnista kohti rantaa, Ataturkin kadulle, siellä on keltaisia, luotettavia takseja pilvin pimein. Taksitolppia on ympäri kaupunkia ja napin painalluksella saat hetkessä taksin. Helppoa. 

Onnellisesti perillä

Kyläretkellä ajoimme hetken matkaa väärää tietä. Löytyihän se kylä lopulta saadessamme apua toisen bussin kuljettajalta. Paluumatkalle lähtiessämme kuljettaja otti esille navigaattorin. Kiusa se on pienikin kiusa. Vihainen en ollut, huvittunut kylläkin. Navigaattoria en ole ennen, enkä tämän jälkeen Alanyassa nähnyt enkä kuullut. 

Opastyö on raskasta, ihanaa ja antoisaa.