The journey will continue -but where - Matka jatkuu, mutta minne?

On perjantaiaamu kello 1.57. Istun viileällä parvekkeellani, jota pihavalot valaisevat. Vasemmalla puolellani taivas on vielä vaalea, edessä järven yllä tumman sininen.
Mietin, mietin ja mietin. Jos kaikki menee hyvin, on kolme vaihtoehtoa mihin reilun kuukauden kuluttua suuntaan.
1. Italia; Calabria, Sisilia vai Toscana, Liguria vai mikä? Koko maa on liian kaunis valittavaksi. 
2. Barcelona
3. Alanya

Minä, joka yleensä teen nopeita päätöksiä, olen odottanut ja miettinyt tätä asiaa jo kuukausia ja tahti sen kuin kiihtyy. Kaikissa mainitsemissani paikoissa on omat hyvät puolensa.

Kauniissa, vehreässä Barcelonassa on kaikkea mistä pidän: latinomusiikkia, latinotanssia, meri ja ranta, siistiä, hyviä pyöräily- ja kävelyreittejä, ihania puistoja, mukavia ja avoimia ihmisiä eri kulttuureista, hyvää ruokaa, erityisesti tapaksia ja viiniä. Kaduilla tapahtuu monenlaisia asioita. Siellä on musiikkia, tanssia, jne. Barcelonassa asuu muutamia ystäviäni, kuka mistäkin päin maailmaa. Joanilla, jota en vielä ole tavannut ja joka harrastaa bachataa (musiikki ja tanssi Dominikaanisesta tasavallasta) olisi huone minulle valmiina, hintakin on siedettävä. Tästä asunnosta kävellessä esim. La Ramblalle tulisi kaivattua liikuntaa, kun malttaa olla turvautumatta metroon.

Henkivartijani ja asuinkumppanini v.2010, loistokaksikko, Akbar & Parviz, Iran

Cecilia Argentina, Dery Domenican Republic,
Eija, Suomi

Kuubalainen illallinen. Esperanza, Espanja,
Joel, Dominikaaninen Tasavalta
Leandro, Cuba

Esperanza, Espanja

Made in Barcelona
http://www.youtube.com/watch?v=2c4F6pXu82I

Ben Marocco, Karen USA

Claudio Spadi, Italia

Italia on tuntunut vuosia toiselta kotimaaltani. Sen kauniista kätköistä voisi löytyä se kaivattu rauhallinen paikka kirjoitella ja levätä. Siellä voi nauttia suussa sulavaa gelatoa, jäätelöä, yksinkertaisia ja maistuvia ruokia. Bolognassa olisi Andrea Bocellin konserttikin heinäkuussa. Karen, yksi parhaimmista ystävistäni odottaa minua rakkaaseen Firenzeen, mihin haluan aina palata.

Italian ohella mietin Espanjaa, joten onko juuri Italia tällä hetkellä kuitenkaan se oikea paikka.

Alanyassa kaikki on tuttua ja mukavaa. Hengenpelastajani kovasti odottaa minua sinne.  Alanyassa on vihreää, aivan kuin Barcelonassa ja Italiassakin. Siellä on kaunis ranta ja meressä hyvä uida. Aamulla hiukan tietokoneella, sen jälkeen rantaan, illalla takaisin ja ruoan laittoon ja ehkä vielä skootteriajelulle. Joka päivä sitä samaa, siis jos ei olisi töissä. Kaiken sen jälkeen, mitä viimeisten seitsemän kuukauden aikana on tapahtunut, haluan ensin jotain muuta. Sitä, mitä olen pitkään kaivannut. Kaipaan Italiaan ja Barcelonaan. Alanyassa tosin kaikki kustannukset olisivat paljon pienemmät...

Päätös on vaikea. Kunpa ensi viikon sairaalareissun seurauksena en kuitenkaan joutuisin luopumaan tästä kokonaan, "pakkopäätöksellä". 
Ensi viikolla alan laittamaan juuri saamani kodin uudelleen pakettiin, on sitten kreikkalaisnaisen hyvä tulla tähän.

Viikko tai lähes kaksi, on kulunut juuri äsken lukemastasi.

Elämän onnellisimpia hetkiä

Kaiken kaaoksen keskellä sain sopivasti ihanan yllätyksen kun poikani perheensä kanssa tuli yökylään. Aurinkoinen sää piti meitä paljon ulkona. Prinsessa hihkui onnellisena mummoa kolme päivää. Kävelimme satamassa, isä ja tyttö uimassa, kävimme tyttäreni luona, vietimme aikaa leikkipuistoissa johon siskonikin tuli kaksospoikiensa kanssa. Kävimme tervehtimässä pikkuserkkujeni vanhempia keskustassa. Onnen kyyneleet silmissä kuuntelin Jounin kaunista ääntä hänen laulaessa meille vahvalla tenorin äänellään italiaksi. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, joista ei millään hinnalla luovu. Onneksi ei tarvitsekaan.

Päätös on tehty

Nyt ollaan jo kesäkuun kynnyksellä, 30. toukokuuta. Aurinko paistaa ja siitepöly valloittaa kotini avonaisesta parvekkeen ovesta. Tilanteeseeni nähden en olisi voinut kuvitellakaan parempaa kevättä.
Istun jälleen parvekkeella, tällä kertaa seuranani basilika, sitruunamelissa, lehtipersiljja, rucola, viinisuolaheinä ja keraaminen suojelusenkelini. 
Vaikean päätöksen jälkeen olen saanut ainoastaan varattua lentolipun ja pakattua pari laatikollista astioita ja hoidettua joitakin pakollisia, ärsyttäviä paperitöitä ja juoksevia asioita. Näin aurinkoisina päivinä on muutakin tekemistä, esimerkiksi luomen poisto, röntgenkuvausta, fysioterapialla käynti ym. aiheisiin liittyvää. Se onko nyt järkevää kirjoittaa, koska kuukausien jälkeen juuri tänä aamuna tenniskyynärpääni on kohtalaisen hyvä. Liekö tuo upea
kirkkaanpunainen erikoisteippi näin hyvin auttanut yhden yön aikana. Uimassa kävin kaksi viikkoa sitten ja nyt vielä on viikko odotettava tikkien sulamista. Tänä aikana yritän saada katsottua tarvittavat tavarat mukaani Barcelonaan.

Huijareita onko heitä 

Olen ottanut yhteyttä ehkä sataan asunnon tarjoajaan. Yrityksiin ja yksityisiin. Olen selkeästi ilmoittanut, että senttiäkään en etukäteen maksa. Sitä on mitä ilmeisemmin vaikea ymmärtää. 

Ollessani Firenzessä 2010 etsin internetistä asuntoa Barcelonassa. Suunnitteilla oli ensimmäinen Barcelonan matkani. Etsin vuokra-asuntoa keskustan ja hyvien julkisten kulkuneuvojen läheltä (tuossa vaiheessa en vielä tiennyt, että julkinen liikkuminen on loistavasti järjestetty). Jo tuolloin hinnat olivat huikeat. Löysin kuitenkin todella kauniin ja edullisen asunnon. Kävin sähköpostikeskustelua asunnon tarjoajan kanssa. Hän, kuten moni muukin, halusi ennakkomaksun. Tässä vaiheessa olin vielä hyväuskoinen, vaan en vielä maksanut. Soitin hänen antamaansa puhelinnumeroon josta nainen vastasi ja kertoi heti, että hänellä ei ole asuntoa vuokrattavana. Muutkin olivat soitelleet. Tämän jälkeen tein vierailun Firenzen Western Unionin toimistoon ja kerroin huijausyrityksestä. Sainkin neuvon, joka on sanomattakin selvää, olla lähettämättä rahaa tuntemattomille tai jos yhtään epäilen vastaanottajaa. Onneksi en ollut rahaa lähettänyt. 

Huone ja ranskalainen parveke lopulta löytyi viiden minuutin kävelymatkan päästä La Ramblasta. Isossa, vanhassa asunnossa oli keittiön lisäksi neljä makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta. Jaoin asunnon kolmen nuoren muslimimiehen kanssa. Tämä rahallisesti köyhdyttävä (vuokra 500eur/kk/huone) kokemus oli muutoin rikastuttava ja erittäin positiivinen. Tästä ehkä tuonnempana lisää.

Tällä kertaa asuntoa etsiessäni löysin jälleen ihanan huoneiston. Hälytyskellot tosin hiukan helisivät päässäni. Ensimmäisessä sähköpostissa mies jo toivotteli Jumalan siunasta ja muuta taivaallista, vaimokin oli lopulta minut vuokralaiseksi hyväksynyt. Kuinka ollakaan, mies oli Englannissa ja sairaalassa, asunnon avain myös, joten ystäväni ei pääse katsomaan asuntoa. Vuokraisäntä kuitenkin ystävällisesti lupautui lähettämään avaimen Suomeen ja etukäteen maksetut rahat saan takaisin jos en ole asunnon nähdessäni tyytyäväinen. Tein tästä ilmoituksen sivuston ylläpitäjälle, http://www.loquo.com/ jotka kiittivät ja poistivat ilmoituksen. 

Eräs toinenkin asunnon tarjoaja on myös Reino Unidossa, eli Englannissa. Hänellä ei ole luotettavaa agenttia kenelle avaimen voisi antaa, eli ystäväni ei valitettavasti voi käydä  katsomassa tätäkään asuntoa. Vuokranantaja ei halunnut takuumaksua, riittää kun lähetän 500 euroa eli kuukauden vuokran.  

Hinnat ovat pilvissä. Päätin ainakin ensimmäiseksi kuukaudeksi vuokrata pelkästään huoneen. Vuokraan sisältyy keittiön, pesukoneen ja kylpyhuoneen käyttö, ilmastointikin pitäisi olla, langaton internet sekä jaettava patio. En ollut valmis maksamaan koko asunnosta 750 euroa kuukaudessa, joten saattaa olla, että jossain vaiheessa saan asuinkumppanin siihen. Suomessa tällaiseen järjestelyyn en hevin suostuisi. Maassa maan tavalla. Löysin sattumoisin hyvän, kansainvälisen sivuston, josta asuntoja voi etsiä myös suomenkielellä, lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa ja ympäri maailman, www.airbnb.fi . Ehkäpä uskallan tänne vaadittavan maksun suorittaa.

Asunnon sijainti on loistava, Sants´n alueella. Kuuluisa kävelykatu, espanjalaisittain, Las Ramblas, on sopivan kävelymatkan päässä, vajaa neljä kilometriä, suosittu ranta-alue Barceloneta noin viiden kilometrin päässä. Metroverkosto on erinomainen, joten kulkeminen paikasta A paikkaan B ei ole ongelma. Barcelonassa on panostettu myös pyöräilyyn. Kaduilla, ympäri kaupunkia, on polkupyöräparkkeja, joista voi vuokrata pyörän. Pyörän voi jättää mihin tahansa pyöräparkkiin ja jatkaa kävellen ja ottaa uuden pyörän myöhemmin.

Lähdön lähestyessä, stressi lisääntyy. Miljoona asiaa on hoidettava ennen lähtöä. On huolehdittava osoitteen muutos, tulevat laskut oikeisiin osoitteisiin, vuokrasopimuset, vakuutukset, ym. ym. Veroilmoitus on purkissa. Sen sijaan moni muu asia on niin täydellisen kesken ja päivät kuluvat. Viimeiset pari viikkoa ovat tuskallisimpia. Monta asiaa en elämässäni vihaa, rasismin lisäksi yksi niistä kuitenkin on hyvästellä ihmisiä, erityisesti perhe, vaikkakin se on väliaikaista, silti niin vaikeaa. Kuitenkin olen niin onnellinen että olen voinut elää ja kokea kaiken tämän. Elämä *nomadina tuo myös paljon tuskaa ja surua, luopumisen todellista tuskaa, siitä huolimatta elämästä nomadina on mahdoton luopua. 

Minuutti sitten katsoin postin ja sain sen mitä odotin, Päivi Kanniston kirjan.

"Oikea kysymys ei ole ”Miksi matkustaa?” vaan ”Miksi jäädä paikoilleen?”

”Miten meidän kävi? Entiseen elämäämme nähden olemme rähmällämme katuojassa – ja helpottuneita siitä. Olemme kenties universumin merkityksettömimpiä mutta myös sen onnellisimpia hiukkasia.”

Entä jos pakkaisit mukaasi vain sen, mitä todella tarvitset, ja jättäisit kotimaan taaksesi? Luopuisit omaisuudestasi, työstäsi, kodistasi, ja valitsisit niiden sijaan täydellisen vapauden?

Menestyneen liike-elämän konsultin Päivi Kanniston vuoden kohokohta oli ollut maailmalla vietetty lomakuukausi, mutta kahdeksan vuotta sitten hän pakkasi rinkkansa lopullisesti ja hyppäsi pois oravanpyörästä. Lähtiessään maailmalle hän tiesi vain haluavansa vaihtaa työkeskeisen arjen elämään, jossa olennaista olisi täydellinen vapaus. Tällä matkalla Kannisto on edelleen.

Elämäni nomadina -kirjassa Kannisto kertoo, miltä tuntuu luopua kaikesta tutusta ja turvallisesta, millaista arki on reissun päällä, ja miten vapaalle heittäytyminen on taloudellisesti mahdollista. Kirjassa tutustutaan myös liikkuvan elämäntavan juuriin: mistä nykypäivän nomadien ihanteet ovat peräisin? Entä millaisia olivat löytöretkeilijät, pyhiinvaeltajat ja vaeltavat munkit, boheemit taiteilijat ja tieteentekijät tai työtä vieroksuvat irtolaiset?" 

*  Nomadit ovat ihmisiä, jotka eivät asetu vakinaiseen asuinpaikkaan vaan liikkuvat esimerkiksi laiduntavien eläinten mukana. Monet kulttuurit ovat olleet perinteisesti nomadisia, mutta nomadismi on maatalous- ja edelleen teollisuusyhteiskunnissa yhä harvinaisempaa. Nomadeista tunnetuimpia ovat paimentolaiset eli pastoraaliset nomadit, jotka paimentavat karjaa ja liikkuvat sen perässä, kun entinen alue ei enää elätä sitä, ja metsästäjä-keräilijät, jotka liikkuvat riistan, kalan ja ravintokasvien perässä esimerkiksi vuotuiskierron mukaisesti. Nomadismin vastakohta on sedentismi, paikoillaan asuminen.

Lähde: Wikipedia