Muuttolintu

"Huomenta Eija! Otin pakasteesta patonkia sulamaan jotta saat aamiaisleivän. Etsi jääkaapista lisää, mitä siellä nyt on: maitoa, leikkeleitä, jugurttia, hedelmiä. Mukavaa päivää". Liian vähän nukkumisen jälkeen oli kiva herätä ensimmäisenä aamuna tällaiseen viestiin.

Nyt aamiaiset ja iltapäiväsalaatti on nautittu rauhoittavalla patiolla kukkien keskellä. Elämäni ensimmäiset viisi tiibetiläistä riittiä ja meditaatioharjoitus on tehty. Tästä se lähtee. Välillä istun pation portailla varjon alla kirjoittamassa, välillä hiukan ylempänä mukavassa aurinkotuolissa jalat ylhäällä. On täällä toki pöytä ja tuolitkin, tässä vain on hyvä olla. Aurinko paistaa ja kukat kukkivat Sabadellissa. Iltapäivän, kello viiden tuuli vilvoittaa jo mukavasti.

Tämän kahden kuukauden aikana jo neljännen kerran lähdin eilen muuttokuormani kanssa. Tässä tilanteessa täällä se on normaalia. Onneksi sain uuden "perheeni" avukseni, argentiinalaisen Juanin ja Tallinnasta kotoisin olevan Madlin. Yksi perheenjäsen ei ehtinyt, koska on töissä, meksikolainen Maya-intiaaniystäväni Jaime. Yksin en olisi tavaroineni ehtinyt neljäkymmentä minuuttia pohjoiseen suuntaavaan junaan, saati junasta pois. Niillä on kova kiire aina jatkaa matkaa.

My family in Barcelona

Ensimmäiset yhdeksän päivää vietin Auroran pikkuruisessa huoneessa, johon matkalaukkunikaan eivät sopineet. Onneksi huoneeni komerossa oli hiukan tilaa vaatteilleni. Varsinkin alussa tämä Gracian alue tuntui vallan ihanalta. Barcelonan vanhaa kaupunginosaa, josta löytyy mukavia placoja, piazzoja, puistoalueita kahviloineen, ravintoloineen, aina erilaisten ihmisten täyttämiä alueita kitaroineen, saksofoneineen tai ilman. 

Placa Espanya

Välillä asuin kuukauden verran lähellä kaunista Placa Espanyaa. Tämän asunnon jaoin Kyprokselta kotoisin olevan opiskelijapojan, Yiannisin kanssa. Hän oli erittäin mukava asuinkumppani. Tutustuin myös hänen ystäviinsä. Ennenä lähtöään hän järjesti kyproslaisen barbeque-illan, johon myös naapurissa asuva norjalainen perhe pääsi osallistumaan. 

Eräänä iltana kotiuduttuani oli lappu pöydällä. Yiannis oli lähtenyt odotettua aiemmin. Silmäni kostuivat lukiessani tuota kirjettä. 

Yiannis, ihana ystävä, vasemmalle minusta. Kyproslainen barbeque
-Barbeque from Cypros

Tämä ei ollut ainoa kirje jonka nuorelta mieheltä sain. Eräänä iltana marssin alakertaan, naapuriin. Koputin oveen, jonka chigagolaiset nuoret miehet avasivat. Pyysin huomioimaan muut talossa asuvat pitämällä pienempää meteliä. Pojat olivat kovasti pahoillaan ja ottivat opikseen. Talo rauhoittui. Tavatessamme toki muutama sana aina vaihdettiin. Eräänä aamuna parvekkeelle mennessäni pojat huhuilivat alhaalta ja kertoivat oven vieressä olevan viinipullon olevan minulle. Lähtiessään jatkamaan pitkää kiertomatkaansa, vain pienet reput selässään, he huutelivat alhaalta "Eija, Eija", sanoakseen heippa. Ihania ihmisiä!
Talossa asui myös kiukkuinen vanhempi nainen. Hän haukkui ihanaa vuokraisäntääni tuon tuostakin niin minulle kuin muillekin ja espanjalaisittain erittäin kovaan ääneen. Sanoin Joanille, vuokraisännälle, että nainen on varmastikin aika yksinäinen. Rouva yritti minullekin katalaanillaan selittää miten kamala ihminen tuo ihana ihminen on. Minä taputtelin rouvaa olkapäille ja rauhoittelin. Minulle signora oli oikein mukava. Käsittääkseni hän ei oikein pitänyt siitä, että Joan vuokrasi huoneita parista asunnostaan.
Täällä tuntuu "tapana" olevan kovaääninen mielenilmaisu. Tässä yksi esimerkki alkuunsa niin mukavasta illasta: http://www.youtube.com/watch?v=X5JRWctqLBw

Koska en tiedä, kuinka kauan täällä olen, on vaikea vuokrata omaa asuntoa. On maksettava vähintään yhden kuukauden takuuvuokra, enemmänkin ja sopimus on usein tehtävä vuodeksi. Mikäli vuokraus tapahtuu kiinteistövälittäjän kautta, joutuu tämän lisäksi maksamaan vuoden vuokrista kymmenen prosentin komission välittäjälle. (Ja ns. oleskelulupa, NIE, on oltava kunnossa, sen teen 5.9.)Tästä syystä päätin ottaa jatkoajan ajatuksilleni ja palata takaisin Travessera de Gracialle, Auroran kotiin hänen lomaillessa kolme viikkoa perheensä luona Sevillassa. Nyt oli enemmän tilaa ja enemmän aktiviteetteja, satuin nimittäin asumaan Gracialla Fiesta de Gracian aikaan. Kuusipäiväinen juhla, jolloin kaduilla tuskin pääsee käveemään. Tanssimaan kylläkin. Tämän härdellin jälkeen on oikein hyvä ajatus olla jonkin aikaa täällä Sabadelissa, jossa minulla on kaunis, iso huone ja tämä rentouttava patio kasveineen. Tämän asunnon jaan täällä puolitoista vuotta olleen suomalaisen eläkeläisnaisen kanssa. 
Ainoa varjopuoli on se, että puhumme lähinnä suomea.