Makuja Turkista ja vähän muualtakin

(kuva klikkaamalla saat sen suuremmaksi)

Keskiviikko, 27.11.

Rouvaikäinen neiti on päässyt sairaalasta, hän oli siellä erittäin vaikeiden epilepsiakohtausten vuoksi, jotka todennäköisesti johtuivat vaihdetusta, uudesta lääkityksestä. En ole koskaan nähnyt häntä yhtä onnellisena kuin nyt, niin nauravaisena ja se tarttui meihin muihinkin.

Se miten turkissa ruokaillaan, ei ole meikäläisen kropalle paras vaihtoehto. Varsinkaan rikkinäiselle polvelle. Tosin minua aina kehotetaan istumaan sohvalle ruokailemaan. Haluan kuitenkin istua lattialla polvet liinan alla ristissä, kuten toisetkin.

Illalliseen kuului perunoista itse tehdyt "ranskalaiset", pastaa ja jotain muuta jogurttikastikkeessa, perunan ja bataatin tyylisiä paloja maukkaassa kastikkeessa, suussa sulavia viinilehtikääryleitä -ja Coca Colaa, jota en yleensä juo ja ranskanleipää, jota en nytkään syönyt.

Illallisen päätyttyä miehet lähtivät naapuriin, jossa aamulla kuoli sydänkohtaukseen keski-ikäinen mies. Hänen veljensä vain muutama kuukausi aiemmin. Nyt kolme lasta ovat ilman isää ja vaimo ilman miestä. Elämä on niin arvaamatonta.

Tällaisen tapahtuman jälkeen täällä on tapana, että naapurit ja tuttavat, jopa kaupunki, menevät heti auttamaan perhettä. Vahıntaan vııkon ajan ystavat pıtavat huolen perheesta, vıevat ruokaa lounas- ja ıllallısaıkaan. Kaupunki asensi puutarhaan katoksen, miehet istuivat siellä, naiset eri paikoissa. Vııkon kuluttua perhe tarjoaa kotıruokaa ystäville ja tuttaville ja tekevat meılla verratavan rıstın merkın ja ne ovat nımeltaan 'duan' taı 'mevlut'. Seuraavan aterıan perhe tarjoaa auttajılleen kuukauden kuluttua ja seuraavan 41 paıvaa myohemmın. Vuoden kuluttua ystavat jalleen tulevat vaınajan kotıın rukoılemaan.

Ilta päättyi kuitenkin mukavasti. Talon emäntä haki pienen vasaran ja oman pensaan saksanpähkinöitä ja manteleita, juuri saman makuisia kuin meillä on manteliöljy. Teen jälkeen lähdimme istuskelemaan Punaisen tornin juurelle ja kuuntelemaan meren pauhunaa.

Olen tainnut mainita turkkilaisten uskomattomasta vieraanvaraisuudesta (olisi oppittavaa meillekin). Silti yllätyin tänään, kun esimieheni vaimo toi paketin. Paikallinen omenahyve. Niin hyvää, jos olisi ilman sokeria, jota täällä makeissa leivonnaisissa käytetään runsaalla kädellä.

Nooan kiisseli, jonka antajalle kuulemma tulisi antaa vastalahja

Torstai, 28.12.

Vihdoin sain lentolipun! Luontaisetu. Lisää näitä. Täältä tullaan Suomi! Ja sattuipa vielä niin, että vuokralaiseni lentää Milanon kautta Kreikkaan jo 14. joulukuuta ja palaa takaisin 6.1. niinpä pääsen omaan sänkyyni pitkästä aikaa! Saunasta puhumattakaan. Matkamessuilta sitten palaan takaisin, ellei rintasyöpäkontrollissa tule ikäviä uutisia, kuten vuosi sitten tullessani neljän viikon lomalle Suomeen. 

Tilasin juuri lounaaksi viiden liiran tantuni et:n. Vielä en tiedä mitä se sisältää. Sen tiedän (kuvan perusteella), että se on ohuesta leivästä tehyt rulla ja sen sisällä on lihaa ja tomaattia. 
Nyt odotan, että se tuodaan. Kuljetus ja ruoka viisi liiraa!! Olisi tässäkin meillä Suomesa oppimista. Kukaan ei tuo veloituksetta kotiisi ruokaa, ellet sitten tilaa enemmän. 

Tällainen "rulla" sieltä sitten tuli. Maku tosin oli hyvä. Annoin kuusi liiraa ja mies ihmetellen sanoi sen maksavan viisi liiraa. Oli iloinen saadessaan yhden liiran tippiä. 
Voin suositella Öztat Ocakbasia. Voin myös suositella suomalaisille ravintoloille kosteuspyyhkeiden jakamista asiakkaille. 

Perjantai, 29.11.

kello 14 aamiainen ja lounas. Eihän tuo kovin kummoiselta näytä, mutta maukasta on! 

Mercimek Çorbası a´al Eija. Punainen linssikeitto

VANHEMPAA TUOTANTOA

Tuunatut, keitetyt spagehtit 

Paikallisen ravintolan, Esma Hanımın Yeri, (Esma-nimisen naisenpaikka) katkarapusalaatti

Eijan tulinen makkarakeitto

Terassilla valmistettuja Suomi-herkkuja
(oli ihan pakko saada kotisinappia ja makkaraa)

Viime sunnuntain sämpylät, joita pitkästä aikaa sain aikaiseksi tehdä

Suomalaisen Turkissa valmistamaa Italialaista vongolea, kampasimpukoita

Cupra illallinen

Jälkkärit omalta parvekkeelta

Paikallisia "neulamuikkuja", hamsi

Pizza, johon käytin Barcelonasta tuomani homejuuston

Kanaillallinen

Paikallisia herkkuja

Tuliaisia Demrestä

 Katkarapucoctail...

...kauniissa Antalyassa 1.12.


Terassilla, näissä maisemissa on joskus kiva herkutella
vaikkapa aamiaisen merkeissä...

Aamiainen Terassilla

... tai ystävien kanssa barbequeta nauttien

Ruoan odottelua 

Ruoan sulattelua

Dim-joella

Pari tuulahdusta Barcelonasta

Suomalaisen tekemää turkkilaista ruokaa Espanjassa, jota söivät
espanjalaiset, italialaiset, meksikolainen, argentiinalainen, estonialainen, 

Sabadellin salaattia lounaaksi nauttivat kaksi suomalaista, keski-ikäistä naista

Nomadi-äidin ajatuksia

Tiistai, kaupungin odotetuin markkinapäivä. Ihmiset, suomalaiset, ruotsalaiset, hollantilaiset, turkkilaiset ja muut vetävät ostoskärryjä perässään. Aito turkkilainen markkinatunnelma on kokemisen arvoinen. Aurinko paistaa. 

Jälleen aamulla kävellessäni jokapäiväistä reittiäni, jasmiinin ja havun tuoksu valloitti hajuaistini. Sama linnunlaulu, joka kuuluu keväisin Suomessa, kantautuu korviini. Kevät? Eriväriset kukat matkani varrella piristävät. Vihreät palmut eivät tänään huoju. Tunnen kehossani auringon lämmön. Kaikki aistini ovat käytössä heti aamutuimaan.

Päivittäin mietin, olenko täällä tarpeeksi onnellinen, onko tämä kaikki sen arvoista, että olen kaukana lapsistani ja lapsenlapsestani. Vaikka ovatkin jo aikuisia, silti he ovat aina minun lapsiani. Kaipaan heitä suunnattomasti, niin paljon, että itkua ei voi aina välttää, joskus herään ikävään myös öisin.

Teenkö kohtuu mielekästä työtä niin huonolla palkalla, jota kukaan ei voi edes arvata ja joka ei kerrytä edes eläkettä, vai olisiko parempi astua sateesta ja tuulesta kylmään autoon, mennä palelemaan synkkään, toimistoon, jossa ei välttämättä toivoteta edes hyvää huomenta, hirviä peläten liukastella teillä asiakastapaamisiin, jotka tosin aina piristävät?

Onko parempi täällä, jossa liikenne on kaaos ja sen meteli korvia ja mieltä rasittava, täällä missä sydän syrjällään istun skootterin kyydissä paikallista tapaa noudattaen, ilman kypärää, paikassa, missä moni kuljettaja ajaa "paremmin" hiukan rakia tai viskiä nautittuaan? Puhumattakaan siitä, että turistityttö ajaa ympärijuovuksissa punaisen skootterin kiemurrellessa laidalta toiselle kaupungin pääkadulla samalla kun paikallinen poikaystävä hänen takanaan hiukan yrittää opastaa ojausta.

Onko elämäni parempaa täällä missä olen rakastettu, kauniissa maisemissa, missä paikalliset ystäväni kutsuvat kotiinsa viettämään aikaa yhdessä ja nauttimaan hyvistä ruo´ista, joiden raaka-aineet ovat pienistä kylistä? Vaikka puhummekin eri kieltä, tunnelma on aina leppoisa ja lämmin ja ovet heidän koteihinsa ovat auki yötä päivää. Jatkanko siis täällä missä esimiehenkin kanssa voi nauraa, puhumattakaan siitä että hän ei hengitä niskaani. Luottamus. Työnteon vapaus.

Jatkanko ikävästä kärsien kukkaloisteessa, appelsiinipuiden varjossa, jasmiinin tuoksussa, meren ja vuoren välissä vai palaanko kylmään ja sateeseen, ? Olisiko mahdollista saada mielenrauha täällä?

Lapsiaan ja lapsen lastaan suunnattomasti kaipaavan nomadiäidin mietteitä...

Lattialla istuen nautitun kalaillallisen jälkeen tarjolla saksanpähkinöitä, manteleita sekä suussa sulavaa viikunasosetta. Beyhan rouvan omaa tuotantoa, omista raaka-aineista.

Appelsiineja lähes ympäri vuoden, myös nyt marraskuussa

Näissä maisemissa nautittiin teetä ystäväni kotona, joka on myynnissä 150 000eur/tarjous

Parvekkeeni vieressä olevan banaanipuun kukkaset

Tästä se lähtee, joka aamuinen taipaleeni

Kotiportin toisella puolella heti vastaani tulee tämä kaunis puisto, jonka takana on kaupungin suurin moskeija

Maisemia viiden minuutin joka aamuisen kävelymatkani varrelta

Tämän kadun varteen se päättyy