Toscanan auringon alla ja vähän muuallakin * Under the Tuscan sun -and also somewhere else: Makuja Turkista ja vähän muualtakin

(kuva klikkaamalla saat sen suuremmaksi)

Keskiviikko, 27.11.

Rouvaikäinen neiti on päässyt sairaalasta, hän oli siellä erittäin vaikeiden epilepsiakohtausten vuoksi, jotka todennäköisesti johtuivat vaihdetusta, uudesta lääkityksestä. En ole koskaan nähnyt häntä yhtä onnellisena kuin nyt, niin nauravaisena ja se tarttui meihin muihinkin.

Se miten turkissa ruokaillaan, ei ole meikäläisen kropalle paras vaihtoehto. Varsinkaan rikkinäiselle polvelle. Tosin minua aina kehotetaan istumaan sohvalle ruokailemaan. Haluan kuitenkin istua lattialla polvet liinan alla ristissä, kuten toisetkin.

Illalliseen kuului perunoista itse tehdyt "ranskalaiset", pastaa ja jotain muuta jogurttikastikkeessa, perunan ja bataatin tyylisiä paloja maukkaassa kastikkeessa, suussa sulavia viinilehtikääryleitä -ja Coca Colaa, jota en yleensä juo ja ranskanleipää, jota en nytkään syönyt.

Illallisen päätyttyä miehet lähtivät naapuriin, jossa aamulla kuoli sydänkohtaukseen keski-ikäinen mies. Hänen veljensä vain muutama kuukausi aiemmin. Nyt kolme lasta ovat ilman isää ja vaimo ilman miestä. Elämä on niin arvaamatonta.

Tällaisen tapahtuman jälkeen täällä on tapana, että naapurit ja tuttavat, jopa kaupunki, menevät heti auttamaan perhettä. Vahıntaan vııkon ajan ystavat pıtavat huolen perheesta, vıevat ruokaa lounas- ja ıllallısaıkaan. Kaupunki asensi puutarhaan katoksen, miehet istuivat siellä, naiset eri paikoissa. Vııkon kuluttua perhe tarjoaa kotıruokaa ystäville ja tuttaville ja tekevat meılla verratavan rıstın merkın ja ne ovat nımeltaan 'duan' taı 'mevlut'. Seuraavan aterıan perhe tarjoaa auttajılleen kuukauden kuluttua ja seuraavan 41 paıvaa myohemmın. Vuoden kuluttua ystavat jalleen tulevat vaınajan kotıın rukoılemaan.

Ilta päättyi kuitenkin mukavasti. Talon emäntä haki pienen vasaran ja oman pensaan saksanpähkinöitä ja manteleita, juuri saman makuisia kuin meillä on manteliöljy. Teen jälkeen lähdimme istuskelemaan Punaisen tornin juurelle ja kuuntelemaan meren pauhunaa.

Olen tainnut mainita turkkilaisten uskomattomasta vieraanvaraisuudesta (olisi oppittavaa meillekin). Silti yllätyin tänään, kun esimieheni vaimo toi paketin. Paikallinen omenahyve. Niin hyvää, jos olisi ilman sokeria, jota täällä makeissa leivonnaisissa käytetään runsaalla kädellä.

Nooan kiisseli, jonka antajalle kuulemma tulisi antaa vastalahja

Torstai, 28.12.

Vihdoin sain lentolipun! Luontaisetu. Lisää näitä. Täältä tullaan Suomi! Ja sattuipa vielä niin, että vuokralaiseni lentää Milanon kautta Kreikkaan jo 14. joulukuuta ja palaa takaisin 6.1. niinpä pääsen omaan sänkyyni pitkästä aikaa! Saunasta puhumattakaan. Matkamessuilta sitten palaan takaisin, ellei rintasyöpäkontrollissa tule ikäviä uutisia, kuten vuosi sitten tullessani neljän viikon lomalle Suomeen.

Tilasin juuri lounaaksi viiden liiran tantuni et:n. Vielä en tiedä mitä se sisältää. Sen tiedän (kuvan perusteella), että se on ohuesta leivästä tehyt rulla ja sen sisällä on lihaa ja tomaattia.
Nyt odotan, että se tuodaan. Kuljetus ja ruoka viisi liiraa!! Olisi tässäkin meillä Suomesa oppimista. Kukaan ei tuo veloituksetta kotiisi ruokaa, ellet sitten tilaa enemmän.

Tällainen "rulla" sieltä sitten tuli. Maku tosin oli hyvä. Annoin kuusi liiraa ja mies ihmetellen sanoi sen maksavan viisi liiraa. Oli iloinen saadessaan yhden liiran tippiä.
Voin suositella Öztat Ocakbasia. Voin myös suositella suomalaisille ravintoloille kosteuspyyhkeiden jakamista asiakkaille.