11.12.13

Kaikista rakkaimpani

Olin Alanyassa täyttäessäni 50 vuotta, päivänä, joka ei koskaan toistu, ei kenelläkään, 11.12.13.

Viimeksi kymmenen vuotta sitten juhlistin syntymäpäiviäni. Tuolloin menimme ex-mieheni ja tuttavapariskuntamme kanssa Tallinaan niitä viettämään. Sitä reissua en unohda. Paluumatkalla hirvittävä myrsky ja mieheni setä oli kuollut matkamme aikana. 

Nyt viisikymppisilleni halusin edes jotakin pientä. Olin Alanyassa, kaukana läheisistäni ja rakkaimmistani. Se suretti kovasti. Ajattelin, että muutamien Turkissa olevien läheisimpien ihmisen kanssa voitaisiin iltaa istua, etten Turkin "kodissani" tuherra itkua perhettäni kaivaten. Tunnelma oli kansainvälinen. Edustusta oli Hollannista, Turkista ja Venäjältä.

Ventovieraat turistit osallistuivat juhlaan

Tulin Suomeen reilu viikko sitten. Pikkusiskoni ilmoitti, että 21.12.13 pitää varata aikaa klo 15 eteenpäin. Silloin juhlistaisimme synttäreitäni lounaan merkeissä, tyttäreni, siskoni ja minä.

Näiden "välipäivien" aikana mietin monesti itku kurkussa; haluan myös POIKANI mukaan. Toinen on Tampereella, eikä autoa ole, junakin on kallis kolmihenkiselle perheelle. Nuorimmaiselleni laitoin vielä viestiä h-hetken aamuna: "tulethan". Kuopukseni sanoi olevansa väsynyt. Sanoin että on ÄIDIN 50v-lounas. Hän lähetti kuvan, jossa hän edelleen on väsyneenä sängyssään. Minua itketti. Olin surullinen.

Tytär ja sisko tulivat hakemaan minua sovitusti kello kolme iltapäivällä. Kolmen pienen lapsen äitinä siskoni oli (taas) unohtanut jotakin ja tällä kertaa rahapussinsa kotiin. Hän soitti miehelleen, joka varmisti että näin on, pussi on kotona. Lähdimme sitä hakemaan. Siskoni kehotti tytärtäni ja minua odottamaan autossa ja sanoi tulevansa tuota pikaa. Neljä vuotiaat, minulle niin rakkaat siskon kaksospojat kuitenkin halusivat, että menemme pikaisesti käymään ja tervehtimään heitä.

Avokkaissani liukastelin rikkinäistä polveani varoen kohti ulko-ovea. Sisälle päästyäni  

KAIKKI 17 PERHEENJÄSENTÄNI tulivat nurkan takaa laulaen minulle. KOKO IHANA PERHEENI! Poikani perheineen, vanhempani, pikkusiskon ja pikkuveljen perheet, tyttärenikin ehti lauluun mukaan.
Voit arvata mitä siinä tapahtui.. Kyyneleet vierivät poskilleni. Viikon Suomessa olleena olin tavannut vasta tyttäreni, esikoiseni perheen ja siskoni sekä kaksoset.

Kuopukseni oli ajamassa kohti Jyväskylää laittaessaan kuvan, missä (muka) olisi vielä lämpimien vällyjen alla 

MINUN RAKKAIMPANI 

Lapseni ja miniäni

Sanoja ei tarvita

Niin rakkaat 

Esikoisen vuosia sitten puusta tekemä tee-laatikosto, jota olen pyytänyt olla hävittämättä. Dolce&Gabbanan The One tyttäreltäni, maailman kaikkeutta ja kuulemma myös minua kuvaava Kalevala-koru, miniäni tuunaamat rakkaat, satoja kilometrejä Italiassa, Barcelonassa, Meksikossa, Turkissa jne.  kävellyt Havaias-sandaalit jotka siskon vuosia sitten toi Brasiliasta tyttärelleni ja koska hän ei niitä halunnut, äiti otti käyttöönsä.  Rakkaiden pienokaisten ihanat piirustukset. 

Rakkaat äiti ja isä

Pikkusisko, niin rakas ja läheinen

Äitini, pikkusiskoni ja rakas veljeni perheineen

Hulivili