Viikko Barcelonassa

Turkin auringonlaskut ja kukkaloistot jäivät taakse, puhumattakaan rakkaista ihmisistä.

Mimosa

Matkani Alanyasta Barcelonaan alkoi aikaisin aamulla vain viikko sitten maanantaina. Olin väsynyt jo valmiiksi matkan alkaessa, eikä oloa helpottanut jättää miesystäväni sinne, eikä myöskään lennolla oleva iso venäläisseurue, joka piti ihan kiitettävää meteliä. Istanbulin kentällä lennon vaihtoon aikaa oli vain puolisentoista tuntia. Siinä ei paljon turhaan istuta, sen verran on matkantekoa sen kaupungin lentokentällä. Olkapäät verissä raahasin laukkujani ympäri terminaalia. Nyt olen mitä todennäköisemmin entistä lyhyempi. Miksi ihmeessä ei ole toimivia kärryjä? 

Teehetki Antalyan kentäll

Turkish Airlines lounas, lohta ja perunamuusia,
jälkiruoaksi moussea

Turkish Airlinesta on tullut lentoyhtiösuosikkini, 
ruoan ja palvelun suhteen, paitsi en päässyt maksamaan lentoani pisteillä.


Astuessani koneesta ulos El Prat´n kentällä, yritin kuulostella tunteitani. Kentällä tilatessani espresson espanjaksi, alkoi väkisinkin hymyilyttämään. Raahauduin laukkuineni bussiin ja laitoin ystävälleni viestin, että tulossa ollaan. Jättäessani bussin Plaza Catalunyalla oli hän jo odottamassa. Silloin tuli jo nauru. Istahdimme olusille vain pienen kävelymatkan päähän bussipysäkiltä. Voi minun olkapäitäni! Tunteeni olivat hyvin sekavat. Liekö ikävästä vai kulttuurishokista, johon tosin en usko, koska vain kuusi kuukautta aiemmin tein saman matkan päinvastoin: Barcelona-Istanbul-Antalya-Alanya. Vielä on edessä neljänkymmenen minuutin junamatka Sabadelliin.

Tuttu tuoksu tulvi nenääni astuessani tutusta ovesta sisään. "Eihän nyt Barcelonaan ilman cavaa (eräänlainen paikallinen valkoviini) tulla", sanoio ystäväni. Niinpä joimme cavat, ystäväni, hänen poikansa ja minä. Puhdistavan suihkun jälkeen kevyt illallinen ja nukkumaan. Menessäni vanhaan huoneeseeni en voinut olla nauramatta. Kaapissa oli muutama vaatekappaleeni viime syksyltä, pyyhe ja lakana, jotka ovat perua viime kesän kyproslaiselta kämppikseltäni ja ah, desinfivoiva cologna-suihkepullo, reilusti yli vuoden takainen tuomiseni Turkista. Jopa shampooni on jättämälläni paikalla kylpyhuoneessa. Kotoisa olo.

Toinen päivä

Ensimmäinen patiolla kukkiva jasmiinin kukka ja sen hento tuoksu toivotti minut tervemenneeksi Park Guell´iin, jossa näin vain yhden tuttavan. 

Kolmas päivä

Juoksin erinäisissä virastoissa hoitamassa viralliset asiat kuntoon. Ensin tulevalle työpaikalle, kävely-juna-kävely-metro, sen jälkeen NIE-toimistoon, kävely-metro, kävellen pankiin ja takaisin NIE-toimistoon, metrolla siitä sosiaaliturvatunnuksen hakuun ja siitä metrolla takaisin työpaikalle, josta kävely-metro-juna takaisin kotiin. 

Kahdeksas päivä

Olen näiden päivien aikana epätoivoisesti yrittänyt löytää mieleistäni asuntoa. Se on todella rasittavaa. Todella! Täällä kun ei vastata puhelimeen.

8.4. Elämäni ensimmäinen työpäivä Barcelonassa

Kello soi kuuden jälkeen. Allah, Allah! 
Astun metrohelvettiin. Kävely rautatieasemalle, 40 minuuttia junalla Plaza Catalunyalle, kävely metrolinjalle yksi, matka muutama pysäkki Gloriesille, muutaman minuutin kävely työpaikalle. Työmatkoihin nyt Sabadellissa asuessani kuluu päivässä noin kaksi ja puoli tuntia. Näkisittepä turvonneet jalkani!

9:30 minut alhaalta nouti espanjalainen mies. Hän toi minut 17-kerroksisen rakennuksen kuudenteen kerrokseen, esitteli muutamille (niistä noin viidestäkymmenestä) samassa tilassa työskenteleville, italialaisille, ruotsalaisille, norjalaisille, portugalilaisille, iranilaisille, ranskalaisille jne. kollegoille ja näytti myös työpisteeni. 

Vieressäni istuu ruotsalainen Yasmin, joka hiukan kertoi työstä, tästä uudesta projektista. Hän antoi nipun englanninkielisiä, erikoissanastoisia katalogeja, jos haluan tutustua. Hmm... Tietoa palvelinjärjestelmistä. Olen varmaan avaruudessa. Yasmin on ollut tässä ulottuvuudessa jo pari kuukautta (huom! projekti on uusi). Kiireinen supervisorini (lähiesimies) käy tervehtimässä anteeksi pyydellen kiireistä päiväänsä ja rupattelee muutaman sanan ennen kiirehtimistään työpisteeseensä. 

Mikko istuu viiden metrin päässä minusta ja hänen kanssaan lähden kohta aukaisemaan minulle pankkitilin. En ole eläissäni nähnyt näin hiljaista avokonttoria ja erityistä tässä on se, että meidän kahden suomalaisen lisäksi avokonttorissa on italialaisia, espanjalaisia, portugalilaisia, jotka tunnetusti eivät ole kovin hiljaista väkeä. Usko tai älä, kääntäessni päätäni hiukan oikealle, näen TURKIN LIPUN! Toki käyn huikkaamassa "merhabat". Vasemmalle puolellani on tyhjä tuoli ja sen toisella puolella norjaa puhuva iranilainen kollegani joka on samassa tiimissä kanssani. Tätä kyseistä projektia minun ja iranilaisen lisäksi on tekemässä vain kaksi muuta ihmistä. Työ, jota Barcelonaan tulin tekemään on business devlopment, yritysten liiketoiminnankehittämistä. Oma juttunsa. Tässä yrityksessä pelkästään Barcelonassa on reilusti toistatuhatta työntekijää. 

Olen istunut noin kolme ja puoli tuntia toimistolla, suurimman osan ajasta selannut englanninkielisiä broshyyrejä, jotka ovat erikoissanastoa ja joista en juuri mitään ymmärrä. Ensimmäinen työpäiväni it-alalla, josta myöskään en ymmärrä tuon taivaallista. Vielä. Brittienglantikoulutuksen piti alkaa kello yhdeksän, mutta jenkeistä, pääpaikalta on arvovaltaisia vieraita, joten koulutuksen pitäISI alkaa mañaña, huomenna. Toimistolla on cava-tarjoilu (minunko vai kunniavieraiden kunniaksi?).

14:40 pankkitili on aukaistu, avokassukat on ostettu (edes hiukan helpotti

TURVONNEIDEN jalkojeni kipua). Gloriesin kauppakeskusksesta löysin paljon kaipaamiani Pepe-lakuja. Ostin viisi, yhden raaskin antaa Mikolle. 

Lounaaksi söin eilisen kiinalaisravintolan jämän, kevätkääryleen ja omenan. 

Ostoksia Barcelonassa

Seuraavassa tärkeimpiä ostoksiani viikon aikana Barcelonassa, eikä siihen kuulu sininen pitsihame ja -valkoinen neule ja jotain muuta pientä. Minulle tärkeitä, muille ehkä tylsiä..

Se tärkein

Ehkä toiseksi tärkein

Edellisen toinen puoli

Minut tuntevat, tietävät aamutakin tärkeyden minulle,
tämän päivän ostos

Luoja miten jalkojani särki.. nämä hetken helpotti.
Näitä tosin täytyy venyttä, turvotus kun jatkuu. Elämäni ensimmäiset loaferit
Huomaa kassi.. sokeiden tekemä sanomalehdestä ja heidän hyväkseen menevät tulot

Viimeisin Turkin ostokseni. Tarvitsenhan minä suojan pahan silmää vastaan. 
Se ihana puoli täällä myös on, että vaikka ensimmäisen yön jälkeen olen ollut yksin kotona, en pelkää, enkä herää siihen, että joku tulisi huoneeseeni. Voin nukkua terassin ovet auki. 

Jasmiinien tuoksu lisääntyy päivä päivältä, mañaña, mañaña.