Ja matka jatkuu - The journey continue

Aamulla kello soitti puoli seitsemän. Väsytti. Tälläkin kertaa olisin voinut jatkaa uniani, niin kuin yleensä silloin kun on pakko herätä. Kun mahdollisuus olisi nukkua, eipä onnistukaan.

Espresso loppu, juotavaa tulee turkkilaisestakin kahvista mutteripannussa. Smoothieen unohdin laittaa energiaa antavan banaanin. Tietäähän se mikä hässäkkä on kun pitää tarkistella että kaikki on ok ja kyyti tulee vajaan tunnin kuluttua. Vautsi, löysin vielä kylppäristä vanhan ilmakihartimen, jolla ajattelin hiukan sipaista otsikkoani. Se olisi ehdottomasti pitänyt jättää tekemättä.

Olenko kertonut kuinka paljon pidän tervan tuoksusta? Menin aikanaan Sanomalehti Keskisuomalaiseen töihin ja työkaverini kanssa keskustelimme kevään tervantuoksuisista veneistä. Se tietää kesää. Seuraavana päivänä hän toi Olvi-pullollisen tervaa minulle, olen kerran tai pari sutinut sitä saunatonttuuni, eli sitä oikeastaan ei ole kulunut lainkaan. Muutama päivä sitten teippasin siihen lapun kotini tulevalle emännälle, "Terva! Check by internet :)" Olisin niin toivonut, että hän olisi selvittänyt mitä terva on ja haistanut aidon suomalaisen tervan tuoksun. Ei hätää. Ihan varmasti hän sen tekee, ainakin haistaa. Koko pullo paukahti kylppärin lattialle ja Pentikin matolle. En miettinyt kahta sekuntia kun kerin maton lattialta ja pistin roskapussiin, jonka nyt muistan jääneen keittiöön. Sitten tulikin "hiukan" olo, että mitäs nyt. Uskallanko lastalla vetää? Kokeilin ja unohdin sen. Otin puhtaan t-paitani jonka eilen jätin käytettäväksi juurikin vaikkapa siivoukseen (itse en kuvitellut sillä siivoavani). Pyyhin vähän lattiaa, kello vain käy. Ajattelin tytär parkaani, jolle siivous jää. Aika ei nyt riitä enempään ja mikä jälki siitä jää. Kerroin seinän takana asuvalle ystävälleni mitä on tapahtunut, eikä aikaakaan kun hän tuli hanskojen, rätin ja tärpätin kanssa aamu seitsemän jälkeen siivoamaan, ihan kuin hyvän ystävän kuuluukin. Kylppäri kiittää!!! Emäntä myös!

Salsa soi pojaltani saamassa iPodissa. Nokka kohti Barcelonaa, minulla ja Norwegianilla. Eräänlainen kokemus se on tämäkin, bloggailla täältä reilun kymmenen kilometrin korkeudesta. 

Niin paljon kuin olen lentänyt,myös Norwegianin koneilla, koskaan aiemmin en ole ollut koneessa jossa on mahdollisuus netin käyttöön. Jos ajattelisin tuota nokkaani pidemmälle, nukkuisin koko matkan.  

Autopilotti taitaa olla päällä koska vanhemman puoleinen herrasmies, jonka näin "puikoissa" tullessani koneeseen, oli juuri avaamassa wc:n ovea minulle. Ei ollut Dimitri, kreikkalainen tuttavani muutaman vuoden takaa, joka edelleen on Norwegianin lentäjä noin 65 -vuotiaana. Välimeren, erityisesti kreikkalainen ruoka on varmasti vaikuttanut hänen huomattavasti nuorempaan ulkonäköönsä. Tutustuessani Dimitriin lentokenttähotellin pihassa vuonna 2012, olin juuri saanut kuulla löytäväni aivan lähiakoina kreikkalaisen miehen, jonka kanssa nyt jo kohta pitäisi olla naimissa. Muistan ennustajaukon sanat, "tapaat hiukan nuoremman miehen sinivalkolipun alta", siinä vaiheessa hiukan huvitti. Hetken tuumittuaan hän kertoi miehen olevan Kreikan pienen pieneltä saarelta. Mies jatkaa: "Suhde on erittäin hyvä ja eteneen nopeasti. Häät tulevat 2013". Hmm.. Hengenpelastajani on syntyjään Turkista, mutta niin läheltä Kreikan pienen pientä saarta, että saaren näkee Turkin puolelta. Häitä ei kuitenkaan ole tulossa. 

Ehkä minun on nyt viisasta lopetella. Kuunnella latinomusiikkia päästäkseni pikkuhiljaa tunnelmaan, että olen oikeasti tervalle tuoksuen, menossa yli vuoden tauon jälkeen latinomaahan, Espanjan Barcelonaan.

Voisiko sanoa, onneksi lataus "läppäristäni" on lähes loppu, joten loput matkasta on pakko levätä, vajaa tunti aikaa. Olen jo tehnyt 10 tuntisen työpäivän, kirjotuksineni kaikkineen, ilman korvausta.

 

Aurora, vuokraemäntäni. Onnellinen vuokralainen totaalisen uupunut.

Päivä lähtöön

Onpa päiviä pidellyt (erittäin syvä huokaus). Jos nyt ajattelisin nenääni pidemmälle, käyttäisin tämän ajan univelkojen kuittaamiseen bloggaamisen sijasta. 

Eilinen päivä menikin juostessa vielä viimeisiä asioita. Onnea kovasti keskimmäiselleni, ainoalle tyttärelleni, joka tarjosi vielä kesän ensimmäistä ja todennäköisesti viimeistä mansikkakakkua synttäripäivänsä kunniaksi. Nam!

Muistin jopa viedä avaimen oikeaan paikkaan tulevalle kotini emännälle. Kieltämättä oli hiukan haikea olo kävellessä Jyväskylän katuja ja istuskella hetken Satamakahvilassa. Niin kiire ja huoli on kuitenkin ollut, että en ole ehtinyt miettimään Barcelonan matkaani. Verikoetulokset jäi saamatta, samoin varastettu liiton jäsenkortti, joka toimii matkavakuutuksena. Kunhan Pohjolan vakuutusyhtiö pikaisesti laittaa tarvittavat tiedot sähköpostiini matkavakuutusta koskien. Kauan se kestää, uuden kortin painattaminen, kuukausi on nyt kulunut tilauksesta. 

Kotiinpäin rantaraittia kävellessä näin jotakin, jota muutama päivä huvittuneena netistä katselin. Flyboard in Jyväskylä, Finland. Helpon näköistä hommaa, en kuitenkaan suostunut kokeilemaan tätä ilmeisesti Ranskasta alkunsa saanutta vesiurheilua. Oli sen verran kiire, että en ehtinyt vetää märkäpukua ylleni ja miltä siinä olisin näyttänyt! Ei kiitos, vaikkakin, "never say never". 

Kaveri kertoi viikko sitten kokeilleensa vekotinta ensi kerran. Lauta ottaa virtaa vesiskootterista jollain tapaa ja sitten vain leijumaan ja sukeltelemaan. Minä leijun omaan sänkyyni ja sukellan peiton alle viimeiseksi yöksi pitkään aikaan.

http://www.youtube.com/watch?v=BtLcu6-gBa0&feature=youtube_gdata_player

Rafaelin Enkeli

Kirjoitan tätä torstaina, 21.6.2013.
Kukaan ei voi tietää kuinka paljon pelkään juuri nyt. Ei, koska en ole kertonut kenellekään. Julkaisenko tätä kirjoitusta, jää nähtäväksi.

Eilen keskiviikkona, 20.6. 2013 löysin jälleen patin, tällä kertaa kainalostani. Ajattelin, minun on pakko päästä lääkäriin ennen lähtöäni Barceolonaan 26.6. keskiviikkona. Olen pelännyt NIIN paljon tänään.

Aamulla "sisäkön" kanssa roudattiin muutama laatikko tyttäreni varastoon, koska tarkoitus on olla taas maasta pois vähintään useampi kuukausi.
Mietin, mietin, mietin.

Soitin sädesairaalaan ja kerroin löydöstä kainalossani. Ystävällinen hoitaja lupasi soittaa takaisin myöhmemmin keskusteltuaan syöpäpoliklinikan tai jonkun vastaavan kanssa. Hän soitti. Juhannus alkaa huomenna, tai tänään, siitä kun kirjoitan. Pyysivät ottamaan yhteyttä päivystykseen. Soitin keskussairaalan päivystykseen. Hoitaja otti keskustelun lääkärin kanssa.
-Onko kuumetta tai kipua?
-En tiedä, en ole mitannut kuumetta. Kainalossa on kyllä kipua.
-Soitatko omaan terveyskeskukseen. Meille voi tulla jos on akuutti tilanne.
Haloo! Eikö nyt ole akuutti?? Eilen sen löysin ja muutaman päivän kuluttua pitäisi lentää täältä pois.
Soitin yksityiseen sairaalaan. Sain ajan huomenna perjantaille, juhannus aatolle, yleislääkärille ja varasin ajan myös maanantaille ultraan ja mammografiaan.
Sisko rakas, vastaa, en halua mennä yksin. Pelkään!
Voi Jeesus! Auta! En jaksa tätä rumbaa enää!!!
Soitin terveyskeskukseen. Pääsisinkö tänään? No pääsin.
Sisko rakas.. vastaa nyt jo! Tule mukaani!
Kävelen Väinönkatua ylös. Itkettää. Itku voi purskahtaa hetkenä minä hyvänsä. Sinnittelen. Menen terveyskeskukseen. Ilmoittaudun. Itkettää. Istun penkille odottamaan. Itkettää. Sisko soittaa. Itkettää.

Lääkäri kutsuu nimeltä. Kättelemme. Itkettää. Nyt itku saa tulla. Sanon, että pelottaa. EIKÖ TÄMÄ JO LOPU??????
Lääkäri kuuntelee. Tutkii. Toteaa "kannattaa tarkistaa. Kirjoitan sinulle maksusitoumuksen Terveystalolle mammografiaan ja ultraan".
Kerron saaneeni sinne jo ajan maanantaille. Se aika jonka olin jo varannut, oli takaporttini, kallis yksityinen. Lääkärin ei tarvi soitella Terveystalolle varatakseen aikaa koska olen sen jo tehnyt. Luojan kiitos saan maksusitoumuksen kunnalliselta puolelta.

Lääkärin lähetteessä lukee: "Vas. rinnasta mamma-ca operoitu 1/13. Nyt tuntenut patin kainalossa. Kipuilua vas. rinnan alueella. Palpoiden kainalossa tuntuu 1cm halk oleva patti, imusolmuke. Rinnan alueella ei poikkeavaa palpoiden tunnu. Pyyd. mammografia ja uä tutkimus. HA1BA Mammografia, laaja"
Madonna mia!

Mitäs nyt sitten?? Huomenna torstaina alkaa juhannus. Kivat sulle! Toivottavasti mullekin. Kertoessani tämän, Memolta, hengenpelastajaltani,  tuli kyyneleet silmiin ja hänen ihokarvansa nousivat pystyyn. MIKSI TAAS NÄIN??
Kuinka paljon yhdelle ihmiselle annetaan kannettavaksi?? Eikö tämä helvetti jo riitä?? Onko tämä jokin kosto jostakin ja jos on, mistä????

Muutama kuukausi sitten eräs ihminen sanoi näkevänsä ympärilläni paljon keijuja ja enkeleitä, myös arkkienkeli Rafaelin ja Äiti Marian (Rafael on parantamisen, runsauden, luovuuden, totuuden ja näkemyksen enkeli. Hänen kaksoisliekkinsä on Maria, Jeesuksen äiti, joka tunnetaan myös Enkelten kuningattarena). Paljon suojelusta. Minua siis suojellaan. Suojellaanko? Toivon niin. Toivon niin kovasti. Olen sentään äiti kolmelle lapselle, enkä halua että he joutuvat kärsimään taas. Puhumattakaan pikku prinsessastani, Iasta.

Marika taistelee. Voi hyvä Luoja! Marika, kolmen pienen lapsen äiti. Rintasyöpäpotilas. Elämä.. miten se voi tuoda ikäviä asioita yhdessä minuutissa.. pienen pienessä hetkessä. Toki myös hyviäkin asioita. Tässä tilanteessa hyvät asiat vain jäävät taka-alalle.

Keskustelin juuri ainakin tunni ihanan exäni kanssa. Miten paljon arvostan häntä. Aina valmis kuuntelemaan. Viikko sitten olin syömässä hänen luonaan hänen nykyisen naisystävänsä valmistamaa lohiateriaa. Kiitos Eija! Kaima. Sinustakin on tullut tärkeä minulle. Aina ole hyväksynyt minut. Voin tulla tapaamaan poikaani millon haluan. Olet kultainen ihminen ja toivon niin paljon hyvää teille, exäni kanssa :)

http://www.taivaankaari.fi/enkelit/rafael.html

*******************************

Maanantai 24.6.

Olen juossut tänään keskussairaalalla, sädesairaalalla, Terveystalolla... ja tavannut ensi kerran kaksi pikkuserkkuani :) Ihania ihmisiä, kuten vanhempansakin.

Verikokeiden otossa oli ongelmia. Maksusitoumus oli terveyskeskuksesta Terveystalon tutkimuksiin. Terveystalo teki labra -lähetteen, jonka piti käydä myös keskussairaalle. Menin siis keskussairaalalle uudelleen, koska perjantaina sinne mennessäni, osa koneista oli kiinni. Rouva tiskin takana heittäyttyy hiukan hankalaksi. En anna periksi. Sanon, "en jaksa tätä enää. Sinulta pyydän vain yhtä puhelinsoittoa saadakseni nämä kokeet täällä, ettei tarvi enää ravata muualle". Kaiken odottelun jälkeen rouva soittaa puhelun. Pääsen kokeisiin.

Rouva muistuttaa ajastani sädesairaalalla. Mitä?? En muista ollenkaan. Juoksen sädesairaalaan hoitajan vastaanotolle. Siinä samassa muistan, hoitokatto on varmaan jo täynnä. Hoitaja auttaa siinäkin. Asia jää kesken kuitenkin.

Kävelen kohti keskustaa. Poliisi on eristänyt Köyhälammen. Poliisit vartioivat aluetta turvaliivit yllä. Myöhemmin kuulen sieltä löytyneen nuoren naisen ruumiin.

Menen tapaamaan isäni serkkua ja yllätyksekseni tapaan siellä ensi kerran hänen lapsensa, pikkuserkkuni (niitä on paljon).

Lähden kohti Terveystaloa. Ystäväni soittaa. Lopettaessani puhelun kaksi nuorta kaunista naista seisoo hymyillen vieressäni. Katson ympärlilleni ja näen heidän vanhempansa, latinotanssiopettajani. He muuttavat pian takaisin Miamiin. Istahdamme hetkeksi kahvilaan rupattelemaan. 

Sieltä kiirehdin mammografiaan ja ultraan. Astuessani pääovesta sisään mielessäni on ajatus, millaisin tuntein tulen siitä ovesta ulos. Kuulen olevani tunnin myöhässä. Muistin ajan väärin. Tuskaa! Pääsenkö tutkimukseen vai en. Pääsen. 

Riisun yläosan kiireisen hoitajan touhutessa koneen ympärillä. Leikattu, vielä hiukan aristava rintani litistetään koneen kappalaiden väliin. Ei se juuri satu. Takaisin pukuhuoneeseen odottamaan lääkäriä. En voi istua, seison. Odotan. Minut kutsutaan sisään. 

Asettaudun pedille sandaalit jalassa, yläosa paljaana. Lääkäri ultraa. Kysyy, missä kohdin tunsin patin. Näytän hänelle. Hän ultraa edelleen kainalon ja rinnan alueen ja siirtyy oikealle puolelle ja tekee saman.

"En löydä täältä mitään ylimääräistä"! 

Miksi terveyskeskuslääkäri tunsi sentin mittaisen ylimääräisen osan kainalossani? 

Olen niin loputtoman väsynyt viedessäni sairaslomatodistustani eteenpäin. En voi edes hymyillä onnesta. Tällaista stressiä jonka olen kokenut viimeisen kahdeksan kuukauden aikan en toivo itselleni, enkä kenellekään muulle. Eläminen jo tällaisen paineen alla, joka kaiken jälkeen on ollut viimeisen viikon, syö miestä ja voin kertoa, syö myös naista.

Ostan junalipun Jämsään. Astuessani junasta humalainen mies uhkaa tappaa jonkun. Kuulen uhkauksen useampaan kertaan. Hänen viinapullonsa on kadonnut. Soitan poliisille. 

Tapaan vanhempani ja rakkaan kuopukseni <3 Iltajunalla palaan Jyväskylään.

******************************

Neljänkymmenkahdeksan tunnin kuluttua olen Barcelonassa

******************************

Hyvää yötä ja kauniita unia!

Ehkä minulla onkin lähelläni Rafaelin enkeli, Äiti Maria ja kaikki keijut ja muutkin enkelit..

Nomad mother

Beginning I think, it´s correct to make a short introduce about me. 

Normally I write for Finnish, but sometimes I try to write for English too. Anyways, even it´s for Finnish, you can see lot of pictures here and more is coming. All comments are welcome. Hope you enjoy. 

I have been travelling a lot, mostly in Italy, but the last two years I have been working in the south of Turkey, Alanya. Italy has been my passion. It started when I saw the film "Under the Tuscan sun". I have felt, it´s my second home country, even life there is not so easy. Short periods I have worked also there. Four days before, after two years, I came back to amazing city, Barcelona.

I´m a mother of three children and grandmother to one princess, she is only one year and nine months. Now all my children are adults. When they were younger, I couldn´t and I didn´t want to travel, because I wanted to be a good mother and take care about them.

I was twenty years old, when I got to be mother. My engagement was finished just before I got to know, I am breaknent, but I was so happy to know, I will get a baby. I growed my son alone almost four years, then I met my husband and my son got the good father. In that time, when I was breaknent I didn´t have a job, not even education. I got time-limited job for half year, that´s all. I didn´t get any money or anything for my son from his father. He left us totally alone, he didn´t contact us after my son was three months old. Never, until this day. His parents didn´t want I come to show my baby and now grandfather is dead. He never saw his only one grandchild, he didn´t want. Now my son is 29 years old, he has a wonderful daughter and after couple years, he will be graduate for architect. When he was only three years old, I started one year school for text processor, so me and my son had to move to other city for that time. In that time, I met my husband and five years later our daughter was borned and three years later our son. I stayed at home with my three children for ten years, while only my husband was working. I really enjoyed that time.

I started to work, more and more. As I said before, I has been working also in Italy and Turkey. Hope soon in Barcelona too. 

My first longer period job was a project secretary. I liked that job because I could organize big events in my small city and some trips and there I was a tour leader. This job was only for one year. Directly after it, I got the contract for three years to be a customer servant. Same time I started to study and I graduated from the business school. Also same time I studied for a guide and travel business.
After this work I wanted something new.

I am very brave person, I don´t be afraid to take a risks. I wanted to test my limits, I had many interwieving (also in Barcelona and Roma), so I had many sales jobs, always BtoB. Two years before I left my permanent job in one of the biggest newspaper in Finland and I went to Turkey for tourist guide. Ten years I was thinking: “some day I want to be a guide, at least try”. I loved that job very, very much. I knew this also before, but in that time I realized more, how much I like to act and take care about people, also I could use my sales experience to sell tours for the customers. I had to be ready to work 24/7 and salary was very bad, but I enjoyed my job. Annoyance it was only for one season. Next job in Turkey was sales again, I worked at real estate.

I can say, it´s not easy to leave from my country because of my children and grandchild, but I am what I am and my children have always been encouraged by me as I try to do the same for them.
But what makes a mother leave again and again with all heavy baggages, leave nice home and make her miss her children so much? Why I can´t stop? Maybe I’ll never get to know, but after I heard about nomad-people, I can understand myself more. But I´m still waiting for someone, some day to somehow tell me, that I am REALLY FINNISH, because I don´t believe there isn´t any blood in me from another culture.
There are many reasons for that. My skin colour, how I look, my passion for latin music, latin dances and different cultures, my character, my relatives’ looks, etc. Before my grandmother died, I asked if she knew something, but I didn´t get an answer.

Since I came to Barcelona the first time 2010, I have been in love. With Barcelona! Before I came here, my sister said, "Spain might be your destiny, because your name is Eija". It´s funny and I agree.
If we meet here, please pronounce my name the right way, "Eija", pronounced exactly the same as Spanish "ella", not "Eiza".

I want to say this to all of you; I believe that, if you really, I mean really, want something, some day you will get it.
And now I´m not talking about cars, houses, a new TV or a sofa, I´m talking about more profound things.

"Go confidently in the direction of your dreams, live the life, you´ve imagined", Henry David Thoreau

If I can make something like what I have made in the last years, I´m sure you can make the same. Believe me! Life is full of choices and we just need to decide, even if it´s not easy. Now I want to settle down, find a good job and home. Ideas are welcome :)

Nos vemos en Barcelona - See you soon in Barcelona

Pictures and text: Eija Kannisto                                                                       Copyright©EijaKannisto  

Seitsemän päivää lähtöön

Nyt paukahti ikävä.

Kuva: Amazon.com (seuraavalla kerralla omaa tuotantoa)

Andrea Bocellilla on ihmeellinen vaikutus minuun. On ollut jo ainakin kymmenen vuotta ja vasta vuosien kuluttua sain tietää hänen olevan kotoisin Toscanasta. Haluaisin niin kovasti heinäkuussa hänen konserttiinsa Bolognaan. Katsotaan nyt vielä, onko se mahdollista. Joka kerta kun häntä kuuntelen, tulee järjetön ikävä, yleensä Italiaan.
http://www.youtube.com/watch?v=BLO70REEXoc

Tällä kertaa tuli haikea olo lasteni vuoksi. Eikä ole kuin viisitoista minuuttia siitä kun ajattelin, että nytpä lähtö tuntuu jotenkin helpommalta. No tuntuu, tuntuu, mutta ei se tarkoita sitä, ettäkö se olisi helppoa.

Laatikot nurkista ovat nyt siististi tyttäreni varastossa. Matkalaukutkin on ovat lähes valmiina lähtöön. Andrea Bocelli hiljeni.

"Sisäkköni" Kuopiosta kaahasi eilen Jyväskylään. Halausten jälkeen tuttu vöyhkä alkoi.
Beauty boxista hän otti Carmolis -tippoja,
- Eija, onko flunssa?
- Ei ole, nauroin
Seuraavaksi löytyi nuhalääkettä.
- Onko nuha?
- Ei ole, nauroin vielä enemmän.
Salaatit, juustot, broilerit ja muut "kehiin" ja ruoan laittoon. Minulle olisi kelvannut Andrea Bocellin musiikki, mutta ystäväni halusi välttämättä turkkilaista Tarkania.

http://www.youtube.com/watch?v=DjW_J18Sayc&list=RD02VJw-JZh8BpQ

"Serefe, serefe, serefe!" (suomeksi "kippis"). Viini onneksi ei ollut turkkilaista, vaan ranskalaista Syrahia. Toki Turkista  hyvääkin viiniä löytyy, jos on valmis maksamaan parikymmentä euroa pullosta. Alkoholi on siellä kallista.

Ystävyytemme "sisäkön" kanssa alkoi Alanyassa ollessani matkaoppaana. Hänellä ja hänen matkakumppanillaan oli ongelma jonka otin hoitaakseni kollegani tiuskiessa ja vähätellen asiakkaidemme ongelmaa. Ystävyys on kestänyt pari vuotta. Siitäkin huolimatta, että vuosi sitten hänen tullessaan luokseni Alanyaan, hän joutui odottamaan viereisellä leikkikentällä kaiken matkustamisen jälkeen vielä lähes neljä tuntia minun nukkuessani kuin tukki. Hän kyllä kovasti yritti herätellä minua ja tulla sisälle aamu kolmen ja seitsemään välillä, yksin ja apujoukkojen kanssa, en vain kuullut ovikellon ja puhelimen soivan. Väsymys painoi. Jossain vaiheessa ovikellon ääni sukelsi uniini ja muistin: "MINNA!" Siellä hän oli reissusta rähjääntyneenä laukkujensa kanssa, alaovella. Onnellisena, mutta väsyneenä. Mutta ei niin väsynyt, etteikö jo tunnin kuluttua, aamiaisen jälkeen, olisi jaksanut boat tourille, laivaristeilylle (sillä reissulla sukelsivat aurinkolasini). Voi sitä iloa ja riemua. Matkaväsymys oli tipotiessään ja risteilyllä oli oikein mukavaa.

Turkkilaista ilonpitoa laivalla

Näin "väsyneitä" risteilijöitä

Pari päivää sitten heräsin kovin väsyneenä. Päivästä tuli kuitenkin oikein hyvä.
Olin saanut turkkilaisittain hyvän työtarjouksen sähköpostiini. Yllätys oli suurempi lukiessani toisen sähköpostin.
Kansainvälisesti erittäin merkittävä, työnhakuun erikoistunut yritys Barcelonassa haluaa minut kirjoittamaan blogia heille. Wow! Voin sanoa olevani otettu. Hienoa että olen saanut myös kansainvälisesti huomiota. Lukijoita on ollut ainakin kahdestakymmenestä eri maasta, ilmeisesti ulkosuomalaisia, mutta se, että tämän tason yritys haluaa minusta bloggarinsa, on mieltä lämmittävää. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa blogiini tulee englannin kielistä tekstiä koskien ulkomailla oloa ja myös siellä työskentelyä. Eräs lukijoistani kommentoi englannin kielistä kirjoitustani kertomalla, että hänen käännösohjelmansa oli kääntänyt sen hyvin suomen kielelle ja muistaakseni automaattisesti. Mielessä kävi myös aloittaa toinen blogi, helpompaa ehkä kuitenkin olisi pysytellä yhdessä blogissa.

Mitä Sinä lukijana ajattelet tästä?

Yksitoista ja puolipäivää lähtöön

Keli on muuttunut kovin syksyiseksi, toivottavasti vain väliaikaisesti, eihän olla vielä edes juhannuksessa. Sataman yössä soi. Sitä en tiedä mikä, kuulen vain, että joku on kovasti äänessä jonkun instrumentin säestyksellä. Kovin on melankolisen kuulosta. Hyvinhän se käy tähän Suomen perjantai-illan pilviseen ja sateiseen kesäsäähän. Eilen Jyväsjärvellä soudettiin. Lehdestä luin tapahtuman olleen Jyväsjärvisoutu. Tuttu laji avioliittovuosiltani. En tosin itse ole tuota "perseet ruvella -harrastusta" edes kokeillut, riitti että perheessä oli yksi kovanluokanharrastaja. Parisoutukaksikkoa sen sijaan olen kokeillut. Kiikkerä vekotin.

Paksut, raskaat pilvet lähes hipovat Jyväsjärven pintaa. On se vain jännä juttu että tällaisella kelillä on itselläkin matalapaine ja se tuntuu jo ennen kuin nousee sängystä ja katsoo ulos. Matalapaineella energiat on vähissä eli pakkaaminen ei juurikaan edisty ja aurinkoisella ilmalla ei malta olla sisällä.  Pikkuhiljaa olen kuitenkin saanut kotiani pakettiin. Lattialla olevat laatikot odottavat kuljetusta tyttäreni varastoon.
Matkalaukutkin alkaa olla aika hyvällä mallilla. Memon Alanyasta lähettämät muutamat vaatekappaleet saan viikonloppuna ex-työkaverilta. Matkalaukkujen paino yllätti positiivisesti. Suurin painaa tällä hetkellä reilut yksitoista kiloa, trolli vajaa kahdeksan, käsimatkatavaroihin tuleva kassi nelisen kiloa. Nyt on oltava tarkkana mitä enää kannattaa lisätä ja mitä ei, koska mahdollisesti jatkan Barcelonasta eteenpäin ja voi käydä niin, että seuraavalle lennolle painon on oltava vähäisempi. Norwegianilla sallittu määrä on 30 kiloa per henkilö.

Puhti on pois. On vieläkin niin paljon asioita jotka on muistettava hoitaa ja kirjoittaakin pitäisi. Välillä on oikein muistutettava itseäni: "Hei nainen, olet lähdössä BARCELONAAN! NAUTI! RELAX!"
Mikä mahdollisuus! Kaiken tämän jälkeen pääsen palaamaan tuohon ihanaan kaupunkiin, tapaamaan ystäviä, maistelemaan tapaksia ja sangriaa, nauttimaan musiikista ja auringosta ja toivottavasti kirjoittamaan oikein paljon (se mitä kirjoitan, jää arvoitukseksi).








Tsemppaan itseäni kuuntelemalla latinomusiikkia ja tuttuja Barcelonan katusoittajia, jotka väkisinkin saavat hyvälle tuulelle ja hymyn huulille.

                                                                                                       Microguagua

                                                                                     
Aiemmin kerroin asumissuunnitelmistani. Nyt olen löytänyt kivan asunnon myös ensimmäisiksi päiviksi Gracian alueelta, vain alle kahden kilometrin päässä Gaudin Park Guell -puistosta ja Barcelonan kuuluisimmalle kävelykadulle, La Ramblalle sekä Barcelonetan rannallekin on alle neljä kilometriä.  Jos lämpötilat pysyvät kohtuudessa, eikä polven vaurioitunut kierukka sano sopimusta irti, liikuntaa on tulossa.

Dery Gracito (Dominikaaninen Tasavalta),
Cecilia (Buenos Aires, Argentina), minä

Vuokraemäntäni ensimmäiset kymmenen päivää on Valenciasta lähtöisin oleva Aurora. Jo pelkästään sähköpostikeskustelujen välityksellä tuntuu että meistä tulee hyvät ystävät. Hän on ehkä minua hiukan nuorempi, blogia kirjoittava tv-reportteri. Odotan tapaamistamme kovasti, samoin muiden ystävieni, erityisesti bachatero Dery Graciton ja hänen tyttöystävänsä Cecilian tapaamista.

http://www.youtube.com/watch?v=jQXd95TDKuA&list=LLfLHmTflompivHBrCeg4Nxw

Dery´s band

Made in Barcelona, Barceloneta

 Dery Gracito and Cecilia: http://www.youtube.com/watch?v=ETfhAafa_fU

Made in Barcelona: http://www.youtube.com/watch?v=X6_FZrQKpSU

Microguagua: http://www.youtube.com/watch?v=RVrzVqUI83g

Hymy tulee väkisinkin

Summer in Finland, Jyväskylä - Jyväskylän kesä 2013

Incredible this weather. It´s so hot! Normally I´m addict for sun. I love hot weather and I always stay in the beach as much I can, but at this moment, I don´t understand why, but I don´t hurry to the beach in the morning, even it´s under my terrace. This is unbelieved for me. This morning I told to my daughter, it was so hot last night, my daughter was suprised and said: "YOU say that!". I don´t even remember, how long time we have had this weather and summer is just beginning, it´s the 4th of June. All spring was very cold, lot of snow and same time we had so much sun and in sun, it was so warm. You can see pictures in that time, if you look what I have wrote before. Today it was more than +30 celsius in shadow.

Jyväskylä is a small, nice and developing city in western Finland (for me it´s more south than western or central). At this moment it´s very international. Every time when you are out, you can here Spanish, English, Italy, Persian, Turkish, Chinese, Japanese, etc. Population is only about 134 000, but it´s growing. We have many students here. Jyväskylä is univercity town. http://en.wikipedia.org/wiki/Jyv%C3%A4skyl%C3%A4

In Jyväskylä you can enjoy for many things. Different sport, culture, shopping, many different events. All these around year. Don´t forget to try Finnish sauna. http://en.wikipedia.org/wiki/Sauna 

Maybe you know Alvar Aalto, famous architect who has lived here. http://en.wikipedia.org/wiki/Alvar_Aalto  Many tourists come to see his products. We have also some good rally drivers from Jyväskylä area, for example Juha Kankkunen and Tommi Mäkinen. http://www.tommimakinen.com/mainpage.htm 
You can also enjoy of international Neste Rally here. Starting at the end of July.  http://www.nesteoilrallyfinland.fi/en/default.aspx 
Our icehockey team, JYP, was Finnish champion 2012 and 2009 and this year the third. http://www.jypliiga.fi/en
We have also some internationally famous writers, for example Sofi Oksanen. http://en.wikipedia.org/wiki/Sofi_Oksanen

The nature is amazing. We have beutiful and clean lakes and nature is green. This area calls "thousand lakes area". One lake we have in city centrum area, calls Jyväsjärvi and it continues Päijänne. The lenght of Päijänne is 119 km and it´s 28 km wide at some place. http://en.wikipedia.org/wiki/Lake_P%C3%A4ij%C3%A4nne

In this time our nights are not dark and couple weeks later is "Midnight sun", natural phenomenon. http://en.wikipedia.org/wiki/Midnight_sun 
Even we love our short summer so much, many people have some problems to sleep. Totally opposite as in winter time, when we have too much darkness. Then we stay at home and use candles. That´s nice too. All four seasons what we have, they´re wonderful, when it´s not too cold, raining and windy. I don´t hate many things in my life, but what I hate, I really hate to feel cold and I feel it very, very easy, that´s why I prefer to stay in other countries as much I can. But now.. now I enjoy for sunny and hot Finland, before I will continue my journey. Next stop is in Barcelona and it will be soon.

(with douple klick pictures, they will be bigger)

SUMMER IN JYVÄSKYLÄ 2013

22nd in June at 11:30pm, midsummer 

Midsummer night

Night in midsummer

Swimming sauna, Jyväsjäri lake

Sauna, Päijänne lake. 

Aaltopuisto (Aalto -park)

Kirkkopuisto, school is over -party

30.5. Kirkkopuisto

Jyväskylä harbour

Satamakahvila - Café Harbour

Gaia 

Lounaispuisto

Neste Rally

Market

Market

Centrum

Centrum

Tourist info

Puistokatu

Centrum

Centrum

Centrum

Centrum

Paviljonki area

Paviljonki area

Centrum

Relaxing at home

26.5. at 3:30 am with light

Kuokkala bridge in May

If you like hot weather, welcome to Finland and if you like cold weather, you´re still welcome!

4.6.2013

Europe and world weather from Tuesday to Thursday in this week

Weather in Finnish cities, from Tuesday
to Saturday in this week

Santa Claus.. as you know, he´s Finnish but he is not in Jyväskylä before Christmas. Believe me or not, you can also meet him in summer time ;)
http://www.santaclausvillage.info/

(copy from google)