Gazipasa - Ankara - Istanbul

Eilen illalla pakkasin laukkuni, olin lähdössä lähes viikon kestävälle matkalle ja elämäni ensimmäistä kertaa Ankaraan ja Istanbuliin (lentokenttämatkoja ei huomioida). Ankarasta Mehmet oli saanut ystävänsä kautta edullisesti hotellin meille ja kahden päivän täyden ylläpidon toisen ystävänsä ravintolassa, joka hänen mukaansa on Turkin paras. Istanbulissa ystäväni odottaa tapaamista.

Kuva, Wikipedia

Lauantai-iltapäivällä oli hiukan jännä olo ja varmuuden vuoksi lääkitsin itseäni 

luomukaunopunahattukapseleilla, salviateellä ja ennen nukkumaanmenoa Mehmet vaihtoi vielä kaksi kertaa yöasunsa hakeakseen ensin jotakin flunssapulveria ja myöhemmin vielä estelyistäni huolimatta, unohtamansa kahvin minulle aamuksi. Huomenna pirteänä tyttönä reissuun.

Yöllä palelin ja olo tuntui ikävältä, vatsaa kouristeli päätä särki. Mitä tämä on? Enhän minä milloinkaan sairastu! Viime yönä kuume nousi lähelle neljääkymmentä astetta, lähes neljä astetta normaali kehonlämpötilaani enemmän. 

Aamulla neljän aikaan laitoin viestin matkakumppanilleni, vahingossa lankanumeroon. Puoli yhdeksältä soitin hänelle kertoakseni ettei minusta mitenkään ole matkalle. Ystäväni lennon piti lähteä 14.15, eli lähes tunti sitten. Eipä sekään lähtenyt. Sain juuri viestin, että sään vuoksi lento Gazipasasta Ankaraan on peruttu, mutta lento lähtee Antalyasta. Erikoiselta tuo sää näyttääkin. Kaikki on lähes keltaisen valkoista, vaikuttaa siltä että taivasta peittää kilometrin paksuinen pilvimassa.

Jälleen kerran tuli mieleeni, että mitähän tuo Herra Isoherra ajaa takaa tällä kaikella? Yrittääkö hän testata, olenko periksiantaja vai periksiantamaton, vai yrittääkö hän näillä kaikilla vastoinkäymisillä, joita täällä on ollut, viestittää, että tämä ei ole minun paikkani? 

Ei se mennyt hyvin matkakumppaninikaan reissu, hän on juuri nyt palaamassa takaisin Alanyaan. Myös Antalyasta lähtevä lento Ankaraan on peruttu, niinpä matkakumppanini joutuu matkustamaan koko ensi yön bussilla Alanyasta Ankaraan, josta hänen on huomenna pakko hakea passinsa. 
Ehkä tässä oli itselleni onni onnettomuudessa. 

Tässä ihmettelen tuota omituisen keltaista taivasta ja kuulostelen olotilaani, pää jumpsuttaa, vatsaa polttelee ja mietin, pitäisikö käydä sairaalassa.

En ole eläissäni tehnyt näin lyhyttä reissua kuin tänään. Se loppui ennen kuin alkoikaan.