Kirje Jesukselta

Freixenet-ravintola Välimeren rannalla, jossa muutaman kerran olen istahtanut. Kaunis paikka, mutta palvelulla valitettavasti en voi kehua. Ehkäpä palvelu olisi toisenlaista, jos tietäisivät, että tällä hetkellä kirjoitan juuri heistä. Palvelu on todella hidasta ja usein tuntuu, että yksin istuva nainen ja vieläpä ulkomaalainen tai molemmat yhdessä, eivät kovin paljon kiinnosta henkilökuntaa. 

Takana on pitkiä päiviä. Lopultakin SAIN asunnon, josta viimeksi mainitsin. Nyt on esisopimus allekirjoitettu, varausmaksu maksettu. 

On tiistai, kesäkuun kahdeskymmenesneljäs päivä. Huomenna on prinsessani syntymäpäivä. Siitä on reilu kaksikymmentäkaksi vuotta, kun kävelin ison vatsani kanssa Magdaleenaa lauleskellen sisälläni olevalle pienokaiselleni, tietämättä että hän on tyttö, perätilassa ja reilut 4,5kg kun ensi kerran katsoimme toisiamme silmiin.

Sunnuntaiaamuna herätessäni, aamutoimien jälkeen menin metrolla pian pois muuttavan ystäväni luokse. Miten helkkarissa kuvittelin tuntevani Barcelonan metroyhteydet? Keltaisella linjalla lähdin ja ajattelin että siniseen pitää vaihtaa. Vaihdoinkin. Vihreään linjaan olisi pitänyt vaihtaa. Matka jatkui ja jatkui. Olin aivan uupunut päästyäni perille Les Cortsille. Pari jalkalamppua, pari pöytää, parvekekalustus, ihana sänky, astioita ja jotain muuta pientä halusin ostaa ystävältäni uuteen kotiini. Ne jäivät odottamaan seuraavan päivän kuljetusta. (Perkele, kohta tulee raketista otsaan. Espanjan juhannus Barcelonassa jatkuu).

Maanantai, kesäkuun 23. päivä. Töihin. Odottelen edelleen välittäjän yhteydenottoa sovitusta tapaamisesta varausmaksun maksamisesta ja sopimuksen allekirjoittamisesta. Lopulta sain kuin sainkin sähköpostiini sopimuksen luettavakseni ja vastaukset kysymyksiini. Olin lähes tulkoon saanut hoidettua vuokravaraston kuntoon, sieltä myöskin sai veloituksetta auton ja sitä ystäväni lupautui ohjaamaan. Olin kertonut ystävälleni, että painavimmat matkaan tulevat ovat pesukone ja jääkaappi. Kaikki siis oli kunnossa - niin luulin. Ystäväni kanssa oli sovittu, että hän hakee minut töideni päätyttyä ja siitä ajaisimme hakemaan tavarat muuttavan ystäväni luota ja tämän jälkeen tavarat vietäisiin vuokravarastoon. Soittivat vihdoin pankistakin. Pankkikortti, jota lähes neljä viikko on odottanut (taas tulee rakettia), on vihdoin haettavissa, pyhien jälkeen. 

Ystäväni, jonka siis piti toimia kuljettajana ja kantajana, soitti puolenpäivän aikaan (samana päivänä kun auto ja varasto oli varattu) ja se mitä puhetulvasta (kuten hänellä on tapana) ymmärsin, hän on estynyt tulemaan ja kantamaan. Mitä helvettiä teen? Olen töissä jonka aikana on todella hankala hoitaa omia ongelmiaan? Piti siis pikaisesti saada kuljettaja plus kantaja. Minusta kun tenniskyynärpäällä, rikkinäisellä olkapäällä ja rikkinäisellä polvella ei ole painavia nostamaan. Varastofirma lupasi muuttoavun noin 300 eurolla plus alv. Ei kiitos. Mistä nyt auto? 

Agentti, joka asunnonvälitystä hoitaa tuli noin tunnin kuluttua ystäväni soiton jälkeen. Sopimus allekirjoitettiin ja kysyin, josko hän tietäisi jonkun joka voisi muutossa auttaa. Sain häneltä puhelinnumeron ecquadorilaiselle Luisille, joka lupautui tulla hakemaan minut töistä ja sen jälkeen menisimme hakemaan "uudet" huonekaluni ja muut ystävältäni varaamaani tavarat varastoon vietäviksi. (Taas meinaa tulla rakettia otsikkoon). 

Töiden jälkeen odottelin näitä tuntemattomia ihmisiä muuttamaan ostokseni ystäväni luota. Istuin bussipysäkillä odottaen. En olisi ollenkanan yllättynyt jos tulisivat pienellä Fiatilla tai mopoautolla. Lopulta istuin turvavöihin kiinnitettynä valkoisen pakettiauton kyydissä. Mistä sisään pienelle, suljetulle kadulle? Mopoautolla olisi mahtunut pylväiden välistä. Tavaroiden kuljettaminen autoon ei sujunut ihan niin nopeasti kuin kuvittelin. Lopulta istuimme autossa, tavarat minä ja muuttajat. Luis tavaratilassa, minä etupenkillä Luisin vaimon Silvian ja kuljettajan kanssa. Ehdimme viedä tavarat varastoon juurin ennen henkilökunnan lähtöä San Juanin, paikallisen juhannuksen viettoon. Urakka ohi tältä erää. Huohhhh!

Gotic-alueella, kahdessa paikkaa tie oli suljettu, toisen oli sulkenut poliisi, toisen palokunta. Jotain hässäkkää. 

Tapasin ystäväni jonka kanssa pienen iltapalan jälkeen jatkoimme Barceloneta-rannalle katsomaan paikallisten paikallista juhannuksen viettoa. Tuhansia ihmisiä, pauketta ja ilotulitusta. ”Mulle riitti”. Lähdin kohti kotia. 

Muutaman tunnin yöunien jälkeen oli aika mennä töihin, väsyneenä, eikä jostain syystä niin onnellisenakaan. Soitin asiakkaalle tietämättä hänen olevan sairaalassa kymmenenvuotiaan poikansa kanssa. Pojalla on kuun alusta todettu pahasti munuaisista keuhkoihin ja muualle levinnyt syöpä, sytostaattihoidot aloitettu välittömästi. Ei naurattanut. Pojan äiti oli kovin puhelias ja avoin. Mietin, miten äiti, eli asiakkaani oikeasti jaksaa, haluaako, osaako haluta, jaksaa, saako hän tukea ja apua. 

Pikainen vierailu "kotona" ja ulos, pakko päästä "omalle" rantakivelleni lepäämään, rauhaan kaikesta hälinästä. Koko päivänä en ollut syönyt juurikaan mitään, joten pysähdyin erääseen ravintolaan. 
Rakkauskirjettä en ole ihan hetkeen saanut, nyt sain ja laskunkin kauniin kukan kera. Lähdin meren rantaan, ajatuksissani vain oma, ihana kiveni ja meri. 

Lähes perille päästyäni näin itkuisen nuoren naisen. Ensin ohitin hänet, tunsin kuitenkin että on ehkä hyvä palata kysyäkseni onko kaikki hyvin. Ei ollut. Hän alkoi puhumaan miehestä ja ensimmäinen ajatus joka tuli mieleeni hänen aloittaessaan vuodatuksensa oli, että hänet on raiskattu. Ei, auto on varastettu. Selvittäessäni tovin asiaa tytön kanssa, antaessani jotakin vinkkejä, jatkoin matkaani rantakivelleni, jossa tosin lepäsin vain reilut viisi minuuttia. Huokaisten levitin raajani siihen ja olin paikoillani. .

Mietin tänä pilvisenä päivänä toimistolla, että eipä tämä todellakaan loppujen lopuksi Suomen arjesta poikkea. Kuitenkin kävellessäni töistä kotiin, määränpäänä rantakiveni, tunsin jotain muuta. Tunteet ja tuntemukset heilahtelevat.

Katsellessani iltataivaalla El Pratin lentokentälle laskeutuvia koneita Barcelonan puolipilviseltä taivaalta klassisen musiikin tahdissa, toivotan teille, rakkaat lukijani, hyvää yötä ja kauniita unia!