Viimeiset hetket Suomessa -ennen seuraavaa

Vielä viisi tuntia sitten istuin auringonpaisteessa Tampereella Annikin puutalokorttelin keskellä nauttien poikani valmistamaa päivällistä; uusia perunoita ja tofu-kookosmaitokastiketta. 
Nyt istun isossa hotellihuoneessa ja kuuntelen lentokoneiden lähtöjä ja nousuja.
Vielä huomenna viimeinen rutistus, asiakastilaisuus Finladiatalolla, sen jälkeen toivottavasti hyvin nukuttu yö jaksaakseni lentää arkeen Barcelolnaan.

Viikko on ollut raskas, mutta erittäin mukava. Kolmen intensiivisen koulutuspäivän jälkeen Espoossa matkasin valtion rautateitä pitkin Jämsään, jossa isäni hymyssä suin otti esikoisensa, LOMALAISEN (missä loma)  vastaan. Ehkäpä juuri minua varten tarjolla oli isän itsepyydystettyä ja savustettua lohta, kaalikeittoa ja äidin leipomia sämpylöitä. Oli äärimmäisen rauhoittavaa maata saunan lauteilla selällään, sen jälkeen istua rentoutuen kukkaloiston keskellä puutarhassa. 
Seuraavana päivänä minä ja matkalaukkuni (huom! tällä kertaa vain yksi) jatkoimme matkaa Jyväskylään, jossa ensin tapasin siskoni perheen. "Angry Birdsit" olivat "suu messingillä" nähdessään oven takana yllätyksen, Eija-tädin. Pienin sen sijaan vaati hiukan enemmän aikaa sopeutuakseen "outoon" tilanteeseen.
Kanasalaatti-illallinen maistui tyttäreni luona, jossa kellahdin väsyneenä sänkyyn, jaksaakseni seuraavana päivänä vaihtaa toiseen sänkyyn, poikani luokse. Hyvät on kokit perheessäni. Kuopukseni suussasulava kanapata tuli tarpeeseen. 
Satamakahvilassa, järven rannalla, oli mukava rupatella niitä näitä. 

Seuraavan päivän junamatka Tampereelle, esikoiseni ja lapsen lapsen luokse meni joutuisaan. 

Olipa mukava katsella pikkuisen kanssa hänelle tärkeää lasten italiankielen kirjaa ja lukea iltasatuja futon-patjalla maittavan sushi-illallisen jälkeen. Made by poikani & hänen vaimonsa (loppukuusta, vielä avovaimo).
Uni maittoi sireenin tuoksuisessa pikku asunnossani Annikilla (olin katkaissut sireenin lähipensaasta, vaihtoehtoja ei ollut, oli pakko tehdä näin).

Tänään sain kimppakyydillä aurinkolasini (tietenkin jotain piti jättää) Jyväskylästä, kiitos ystävälliselle ja avuliaalle henkilölle. Oma, toinen kimppakyytini, johon myös aurinkolasini osallistuivat, saapui kello kolmetoista. Näin Tamperekin jäi taakse.

Nyt vaatteet on silitetty huomista Finlandiatalon "keikkaa" varten, on aika illallisen.

Esikoisen aikaansaannosta

Isin tekeleet 3

Savulohta a´la Ilmo Kannisto

Munkkia Tampereella <3

3.6. Kihlajaispäiväni exäni kanssa :) Soiteltiin, tosin ihan muuten vain, kuten välillä on tapana. Olemme hyvät ystävät, samoin kuin hänen nykyisen avovaimonsa kanssa ja voimme soitella ja vaihdella kuulumisia ja syödä ruokaakin samassa pöydässä.  

Aamu oli todella ankea, olin älyttömän väsynyt, mutta ei auttanut, olen työmatkalla taas tänään, pakko on mennä. Taksi tuli sopivasti juuri ennen kello kahdeksaa aamulla. Kuljettajan kanssa rupattelu asuntobusineksesta Espanjassa, jossa hänellä on asunto ja Turkissa, jossa ystävällä on asunto, oli kiintoisa. 

Siitä huolimatta Finladiatalolle saapuminen oli ... omaa luokkaansa. 
Päivä meni kuitenkin ihan loistavasti tapaillen suomen kollegoja, yhteistyökumppaneita ja asiakkaita ja kuunnellen erinäisiä it-alan trendejä jne. LOISTOKAS esitys screeneilla! Mikä upea tekniikka, kaikkineen!!!

Ostoslista oli valmiina. Mukaan Prismasta tarttui parin kirjan ("Kotona Istanbulissa, "Barcelonat katujen kuiske") ja pussilakanan (koska maailmalla kulmat pussilakanoissa on kiinni!) lisäksi erinäisiä Suomi-herkkuja vietäväksi Barcelonaan. Palaan Suomeen vajaan kuukauden kuluttua, joten en ottanut stressiä ostoksistani. Taksi hotellille, leipäjuustot ja muut herkät herkut kylmään ja sitten syömään. 

Arvaapa mitä! Pippuripihviä :D Sen tosin nautin viereisen hotellin ravintolassa, koska eilinen pizza oli jotain muuta kuin pizza. En luottanut toista kertaa Cumuluksen ruokaan, anteeksi vain. 

Aamulla saankin nauttia unenlahjoistani ruhtinaallisesti (kunpa pystyisin!), koska lento lähtee vasta 13:40. 

Ps. Illallinen eilen, 2.6.... Cumuluksen outoa pizzaa makuineen ja koostumuksineen ja Iltasanomien tai Iltalehden uutinen asunnon ostosta Turkissa.

Pariskunta Suomesta, oli ostaneet asunnon Obasta, jossa mustalaisleirit häiriköivätä asumista. Olin kertakaikkisen tyrmistynyt lukiessani tätä. En ole koskaan törmännyt vastaavaan. Oba on mielestäni rauhallinen, rauhallisempi paikka kuin Alanya. Romaaneista en sillä suunnalla ole eläissäni kuullut, en myöskään Alanyassa. Mieleen herää ensimmäisenä kysymys; mitä kautta ovat nämä henkilöt asunnon ostaneet? Yksityisiltä markkinoilta? Kenkä- tai vaatekauppiaalta vai mistä ihmeestä? 

Mielestäni kohtuullisen huoletta asunnon voi välittäjältä ostaa, mutta erityistä tarkkuutta suosittelen, kenen kanssa tekee niinkin isoja kauppoja kuin asuntokauppa, tekee, eli siihen tsemppiä.

Olen kuullut monenlaista, mutta tämä romaanijuttu Obassa oli ihan ainutlaatuinen. Toivottavasti ovat saaneet asiansa järjestykseen. 

Mukavaa kesän alkua!