Olen MaMu

Tällä erää Barcelonassa olen viettänyt kaksi ja puoli kuukautta. Olen aloittanut asunnon etsimisen lisäksi myös uuden työni. Melkoista mylläkkää on ollut. Monesti mietin, että jos lapseni tai ystäväni tai ihan kuka muu tahansa, olisi perhosena hiuksissani seuraamassa elämääni täällä, olisi varmasti ensin hämmennyksissään. Paljon olen joutunut touhuamaan monenlaista ja elämä kaikkineen täällä on niin eri maailma kuin Suomessa. 

Olen nääntymiseen asti etsinyt asuntoa itselleni ja vihdoin sellaisen löysin. Vein välittäjälle sovitusti työsopimuksen ja NIE-paperit (Espanjan sosiaaliturvatunnus). Välittäjä oli oikein mukava mies. Eli kaikki, mitä kuvitella saattaa, on kunnossa. Vai onko? Välittäjä kuitenkin yllätti sanomalla, että omistaja haluaa ulkomaalaisilta espanjalaisen vuokranmaksutakaajan. Voi saatana, ajattelin. Luojan kiitos olen itse auttanut erästä espanjalaista ystävääni Suomessa sen verran, että hän lupautui takaamaan vuokrani. Tosin en auttanut saadakseni apua, mutta hyvä joka tapauksessa, että on joku, joka minut paremmin tuntee ja luottaa minuun. 

Nyt olen odottanut tietoa siitä, hyväksyykö omistaja minut vuokralaisekseen vaiko ei. Olen ollut kontaktissa välittäjään, joka on laittanut viestiä, "yritän nyt tavoitella omistajaa". Eli onko hän edes tätä ennen tavoitellutkaan? Eihän se ole välittäjän ongelma jos kierrän kymmeniä asuntoja työajan jälkeen, teen helvetinmoisen työn päästäkseni edes katsomaan kuvien perusteella jotakin asuntoa, joka osoittautuu järkyttäväksi. Mutta luulisi jonkinlainen moraali olevan. Niin luulisi. 

Vuokratessani huoneen tästä asunnosta, jonka jaan perulaisen perheen kanssa, vuokraemäntä osoittautui vallan sosiaaliseksi ja mukavaksi ja keskusteltiin siitä, että lähdetään yhdessä tanssimaan latinoita. Kertaakaan hän ei ole pyytänyt. Huoneestani vietiin eilen tuuletin. Sen kerran kun olisin sen ottanut käyttöön. Toissayönä en kuumuuden vuoksi nukkunut juurikaan. Emäntä on luvannut hankkia minulle uuden ja hänen ystävänsä ovat mukavia minulle, eli tuskin tässä on kyse siitä, että olen MaMu.

Saas nähdä miten käy kun alan hoitamaan CAT salut -asiat kuntoon. Eli terveyskeskusasiat, saadakseni omalääkärin. Erään ystäväni mukaan juoksuttavat kaupungintalolta sinne tänne. Näin kertoi myös eräs kollegani, joka sairastui kesken työpäivän. Ensin hän meni kaupungintalolle jossa ei puhuta englantia laisinkaan, eikä myös siellä, mihin hänet seuraavaksi ohjattiin, ei myöskään kolmannessa paikassa. Lopulta hän saapui sinne minne viimeksi kehotettiin, paikka oli kiinni. Niinpä kollegalleni tuli palkaton vapaa. 

Mutta kesä on alkanut kunnolla pari viikkoa sitten. Nautitaan siitä, Mamu-kesästä <3 

Kuvan sininen väkkyrä, hyvä keksintö,
 tuhkakuppi, jota kaupungin työntekijät jakavat rannalla tupakoitsijoille, myös MaMuille.