Kuinka minusta tuli matkaopas

Monet kerrat olen kuullut, "Eija, miten sinä uskallat" tai "eikö sinua pelota matkustaa yksin", miten niin ja miten näin.

Elämä on valintoja täynnä. Jokaisella. Toki vaatii rohkeutta tehdä päätöksiä, eikä se ole niin helppoa ollut minullekaan, miltä ehkä päällepäin näyttää.  Jos mitään ei uskalla, mitään ei saa. 

"Go confidently in the direction of your dreams, Live the life you´ve imagined", Henri David Thoreau. "Mene rohkeasti suoraan kohti unelmiasi, elä elämäsi kuten olet haaveillut".
Näin olen yrittänyt kannustaa lapsiani ja muita ihmisiä.

Tervetuloa uusi elämä

Lähes kymmenen vuoden unelmani on ollut vähintäänkin kokeilla matkaopastyötä jossakin elämäni vaiheessa. Se hetki oli nyt. Lasteni kannustusten saattelemana hyppäsin ensin junaan, sitten lentokoneeseen ja laskeuduin noin kolmensadan kilometrin tuntivauhdilla ensimmäistä kertaa Aasiaan, Antalyan lentokentälle 2.7.2011.

Laskeutuminen satojen tuntikilometrien vauhdilla

Noin kuukausi aiemmin töitä kysyessäni olin lähettänyt sähköpostin matkanjärjestäjälle klo 14:44. Vastaus, kutsu Alanyaan tuli samana päivänä klo 16:08. 
(Erään kerran olin viemässä asiakkaita lentokentälle ja hakemassa uusia, sain matkan aikana yllättäen kuulla uuden oppaan aloittaneen työt. Tämä uusi opas oli mennyt toimistolle kysymään harjoittelupaikkaa ja siltä seisomalta hänet lähetettiin sortseissa toisen oppaan mukaan oppimaan kuinka lentokenttäkuljetus eli transfer, hoidetaan. Nopeaa toimintaa. Oppaita tulee ja oppaita menee).

Ensimmäinen työpäivä

Lentokentällä ollessani vielä matkalaukkujeni  ympäröimänä, sain nipun papereita syliini ja kehoituksen seurata miten "arrilla" (lentokenttäkuljetus kentältä kohteeseen) toimitaan. Siitä alkoi ensimmäinen työpäiväni. Seuraan silmä kovana ja teen muistiinpanoja kynä sauhuten.  Tältä pohjalta teen heti seuraavan transferin yksin. Se meni oikein hienosti. Kiitos Marjutille joka antoi tarvittavan infon. Illalla palattuani "kotiini" lojmaniin eli opasasuntolaan, jossa minulla oli oma huoneisto vanhassa hotellissa, esimieheni soitti ja kiitti rohkeudestani tehdä transfer siltä pohjalta, että olin yhden kerran, oman kuljetukseni aikana, seurannut toisen oppaan toimintaa. Ennen tätä päivää, ilman kokemusta olin arvellut, mutta nyt tiesin, että tulen nauttimaan tästä työstä. Nautin siitä jopa niin paljon, että elämäni ensimmäisen kerran tuli mieleen, että olen mahdollisesti löytänyt työn, jota voisin tehdä eläkeikään saakka. Tuon sesongin aikana tunne vahvistui vahvistumistaan ja ajattelin, että ehkäpä tämä alipalkattu työ olisikin työ, josta voisin jopa jäädäkin huonotuloiselle eläkkeelle.

Haasteita

Suurimmaksi ja mielestäni ehkä ainoaksi haasteeksi koin opastaa kielitaidottomat bussikuljettajat oikeisiin hotelleihin hakemaan ja viemään asiakkaita. Kaupunki oli vieras ja täynnä pieniä, yksisuuntaisia katuja. Minua(kin) kehotettiin käyttämään viikon ainoa vapaapäivä kävelemällä hotelleille tietääkseni missä ne sijaitsevat. Sitä neuvoa noudatin kerran. Neljän-viidenkymmenen asteen helteessä kävellen tehtävillä hotellipäivystyksillä ne tulivat myöhemmin tutuksi. Bussit eivät tosin aina päässeet kävellen tehtäville reiteille.

Eräänä pimeänä yönä en löytänyt pientä hotellia syrjäisellä kadulla. Olin käynyt siellä vain kerran aikaisemmin. Soitin nuorelle miehelle, joka kuljetti meitä öisin toimistolle transferille lähdettäessä, aivan kuten tänäkin yönä, tuhatta ja sataa kaahaten, rokki soiden miljoonalla desibelillä. Puhelimessa apua pyytäessäni hän huusi minulle vihaisena, koska en löytänyt hotellia. Häneltä oli hyvin vaikea yleensäkään saada apua. Lopulta hotelli löytyi ja olimme edelleen aikataulussa.

Ruotsalaiskollegani antoi hyvän neuvon jota jaoin asiakkaillekin. Tämä neuvo helpotti huomattavasti kaupungin hahmottamista. 
Alanyan Taurus-vuoristo, joka on Himalajan häntäpäätä, on pohjoisessa ja Välimeri etelässä. Tähän väliin mahtuu Alanyan kolme pääkatua: ohitustie eli 35 metrin katu, keskimmäisenä 25 metrin katu, lähimpänä rantaa Ataturkin katu. Karttoja tarvitsevat voivat ostaa niitä ainakin Ataturk-kadulta, PTT:tä, eli pääpostia vastapäätä olevasta katutason liikkeestä, jonka yläkerrassa on parturi-kampaamo AYA Kuaför. Alanyassa tuskin eksyt. Jos kuitenkin tunnet olevasti eksyksissä, suunnista kohti rantaa, Ataturkin kadulle, siellä on keltaisia, luotettavia takseja pilvin pimein. Taksitolppia on ympäri kaupunkia ja napin painalluksella saat hetkessä taksin. Helppoa. 

Onnellisesti perillä

Kyläretkellä ajoimme hetken matkaa väärää tietä. Löytyihän se kylä lopulta saadessamme apua toisen bussin kuljettajalta. Paluumatkalle lähtiessämme kuljettaja otti esille navigaattorin. Kiusa se on pienikin kiusa. Vihainen en ollut, huvittunut kylläkin. Navigaattoria en ole ennen, enkä tämän jälkeen Alanyassa nähnyt enkä kuullut. 

Opastyö on raskasta, ihanaa ja antoisaa.