Kotiinpaluu

ONNELLISUUS

3.12. saavuin Istanbulin kautta Helsinkiin matkaseurana mukava matkaopas Pia. Väsymyksestä huolimatta meillä oli oikein mukava matka. Helsinki-Vantaan kentällä Mika jo odottikin. Pasilan rautatieasemalla läväytin laukut auki ja kaivelin edesmenneen ystäväni hankkimia tuliaisia lapsilleen vietäväksi. Noin viisitoista tuntia Alanyasta lähtöni jälkeen saavuin Tampereelle, esikoiseni perheen uuteen kotiin  Annikin puutalokortteliin, jossa minua odotti pienen pieni yksiö ja PAKKANEN. 

Iltoja istuessamme perheemme pohdiskelija, esikoiseni  kyseli: "Äiti, mikä tekee sinut onnelliseksi?" Osittain väsymyksestäkin johtuen en osannut antaa vastaust, ne valkenivat seuraavina päiviniä ja viikkoina. 
Tässä muutamia merkintöjäni onnellisuudestani: 

Onnea on olla esikoiseni kanssa. Olla lähekkäin. Jutella kasvotusten pitkästä aikaa. Kävellä yhdessä lumisessa maastossa. Nähdä hänen onnellisuutensa perheensä kanssa.  Olin onnellinen katsellessani lapsenlapseni oppivan päivittäin monta uutta asiaa, katsella hänen iloisia, pelleileviä kasvojaan. Kuinka ihanalta tuntuikaan hänen tuodessaan kissa-kirjaa mummolle ja halutessa syliini sitä katselemaan. Onnellisuutta oli kuunnella hiljaisuutta Tampereella poikani perheen uudessa tunnelmallisessa kodissa, kauniissa, erilaisessa miljöössä. 

Voi kuinka onnelliseksi minut tekikään tänään herätä pitkästä aikaa lähellä tytärtäni. Olen niin onnellinen ollessani Jyväskylässä, kauniissa kodissa, katsella parvekkeelta tuttuja, lumisia maisemia niin rakkaassa punaisessa aamutakissani. Olen onnellinen istuessani tyttäreni kauniissa olohuoneessa, kuulla hänen nauruaan, syödä hänen tekemäänsä hernekeittoa.

Onnea on kuulla siskon kaksospoikien kuiskaavan: "Eijaaaa, sinua minä rakastan". Onnea oli koskettaa siskoni pyöreää vatsaa, tunnustella josko sieltä minua tervehdittäisiin. 

Onnea aamulla: Onnellisuutta oli viime yön kynnyksellä kikatella hyvän ystävän, seinänaapurin, kanssa rappukäytävässä istuen ja odottaen että huoltomies tulee avaamaan oven. Onnellisuutta oli herätä ystäväni sohvalta, pukeutua punaiseen aamutakkiini ja keittää aamukahvit. Onnellisuutta on mennä kohta yhdessä saunaan maailmaa parantamaan. Olo on kuin kotona olisi. Onnellisuutta tuovat myös kaikki tutut tuoksut. Kaikki on ihan niin kuin ennen (Ystäväni on onnellinen, jos löytää avaimensa)

Onnea eilen: Onnelliseksi teki myös tuttu varaston tuoksu ja se että sieltä löysin sen mitä etsin, jotakin tärkeää 27 vuoden takaa ja vähän muutakin. Myös aino-tossut, jotka matkaavat täältä mukanani maailmalle.
Leikkiä, laulua ja tanssia lapsenlapsen kanssa ♥

JESSSSSS!!! MUN IKIOMA PUNAINEN AAMUTAKKI! Ahh! tätä ihanuutta..