Joulun ihmemaa

Niin kuin joka vuosi, joulu lähestyy, sitä ennen syntymäpäiväni. 

Joulun 2011 viettopaikka. Veljeni koti.

On ensimmäinen viikonloppuni Suomessa, lauantain ja sunnuntain välinen yö. Lueskelen kirjaa tyttäreni sängyssä. Kuusi onnellista Suomi-päivää takana ja vielä kolme viikkoa lomaa edessä. Lomaako?? 

Siinä lukiessani pelko hiipii mieleeni. Oravanpyörä jatkaa pyörimistään. Miten on edes mahdollista että alle kolmeen kuukauteen mahtuu niin paljon? Se vain on niin käsittämätöntä.

Pääsen erikoislääkärille heti maanantain. Tiistaina 11.12. on syntymäpäiväni ja tuona päivänä otin muistikirjani esille ja kirjoitin: "Istun juuri pienessä kopissa. Pelkään kamalasti. Odotan lääkäriä jatkamaan tutkimuksia. Ajatukset myllertää. Itkettää. Haluan elää! Kolmen lapsen äiti ja myös isoäiti! Nyt!".  Tutkimusten jälkeen, hiukan pelonsekaisin tuntein  mutta reippaana lähden kotiin, siis tyttäreni kotiin. Matkani jatkuu vanhempieni luokse. Perjantai 14.12. istun lukemassa sanomalehteä heidän keittössään. Puhelimeni soidessa arvaan soittajan. Ei sen vielä pitänyt soida! Vastaan kuitenkin.  Itku tulee. Niin tulee vanhemmiltanikin. Illalla menen hammaslääkärille. Onpahan ainakin hampaat kunnossa.  Palaan takaisin Jyväskylään. Seuraavien päivien aikana kerron lapsilleni. Tyttäreni kanssa istutaan sohvalla. Itkemme yhdessä. Vielä on toinenkin ikävä asia hänelle kerrottavana. Joudun palaamaan omaan kotiini Jyväskylään. Kuinka pahalta tuntuikaan aiheuttaa kaksi perättäistä shokkia rakkaalleni. Tokihan sen tiesin, ettei kaksikymppinen nuori nainen halua äidin kanssa jakaa asuntoa vaikka itselläni ei ole sitä vastaan mitään. Olisinpa voinut tämän jättää uutisoinnin elämässäni väliin. Tästäpä se vasta rumba alkoi. Mistä sitä virtaa löytyykin..

Ystäväni

VIISUMI KEHIIN JA SASSIIN 

Lähetän sähköpostia Ankaran Suomen suurlähetystöön.  Tilannekartoitus. Nyt Memo  on saatava Suomeen ja pian! 

Seuraavat päivät menivät kirjoittaessani kutsukirjettä Suomen suurlähetystöön Ankaraan ja hankkiessani  sinne erinäisiä kopioita asiapapereista. Turkista kun ei niin vain lähdetä. Vihdoin, monen päivän työn jälkeen sain lähetettyä konsulaattiin lääkärin lausunnon, vuokrasopimukseni, oman, siskoni ja poikani kutsukirjeet ja jopa pankkitietoni. Samaan aikaan kuhina kävi Alanyassa. Siellä Memo hyvän ystäväni Maaritin, jolla on jo kokemusta viisumi-asioista, avustuksella kuumeisesti touhusivat saadakseen kaikki asiapaperit valokuvineen ja allekirjoituksineen kuntoon Memon Ankaraan lähtöä varten.  Niinpä niin, Memolla on tulossa lähes kahdeksan tunnin bussissa istuminen, yhteen suuntaan. Ystävieni kanssa yhteistuumin mietimme miten paketoimme Alanyan kotini Suomeen paluumuuttoa varten. 

JOULUN TAIKAA

Kenraalintien kuusi

Taikaa ainakin on se, että unohdan joulun, minä joulukuussa syntynyt, jolle joulu aina on ollut vuoden kohokohta, kylmyydestä huolimatta. Taikaa on myös se miten paljon saa yllättäviä asioita niin nopeasti järjestettyä. Tytär etsii kuumeisesti asuntoa. Minä järjestelen omiani. On niin kiire ettei kertakaikkiaan ehdi sairastamaan. Joulu tulee. Mistä sen meillä tänä vuonna huomaa? Paluulippu Antalyaan odottaa käyttöä 30.12. Mitä teen sen kanssa? 

Saunakamarin jääkukkaset ja kynttilät

Joulusaunan hämyssä

 Ennen joulua vietän yöni siskoni perheen kanssa. 3 vuotiaat "Angry birdsit" ovat innoissaan, niin minäkin. Sieltä jatkan kuopukseni  luokse . Olin niin onnellinen astellessani Kenraalintietä hänen kanssaan lumisateessa isojen lumihiutaleidn leijailessa. On ollut valtava ikävä. Jatkoin matkaani joulun viettoon veljeni perheen luokse maalaismaisemaan jossa minua odotti oma iso huone ja sänky valmiiksi laitettuna. Voiko kauniimpaa paikkaa joulun ja kesän viettoon olla kuin tuo niemenkärki  keskellä metsää.  Joulusaunaan! Joulusaunaan! Puilla lämmitetty saunakamari. Kamarin ikkunassa jääkukat ja ikkunalaudalla kauniit kynttilät. Järvi on jäässä lukuunottamatta vedenottoaukkoa.  Lauteilla istuessani ei voi kuin nauttia joulusta ja sen kauneudesta ja rauhasta, puhumattakaan herkullisista jouluruista jotka yhdessä nautimme kynttilöiden valossa. Aattoiltana veljen tyttären kanssa laulettiin joululauluja kitaran säestyksellä. Joulupäivänä kuopukseni tulee meitä ilahduttamaan. Tapanin päivänä istun junassa matkalla esikoiseni luokse, vieressäni mies jonka kanssa jutustelemme. Jostain syystä hiukan avaudun hänelle. Muistan aina ystäväni Leena sanat: "Kohtaat juuri sellaisia ihmisiä joita juuri sillä hetkellä tarvitset". Mies vieressäni kertoi olleensa kriisityön johtaja. Hänen mielestään elämäntilanteeni tarkoittaa sitä, että NYT on aika pysähtyä. Jo vuosia sitten siskoni kysyi miten ihmeessä jaksan ideoida, touhuta sitä ja tätä, mennä sinne tänne. Ekstrovertti energiapakkaus. Tampereella miehen kanssa erotessamme hän totesi: " Tapaamisemme ei ollut sattuma".

 Väsymyksestäni huolimatta joulun aika oli onnistunut,  lämminhenkinen ja rauhallinen.