Asunto Barcelonasta - verta, hikeä ja kyyneleitä

Etsitkö asuntoa Barcelonasta? Voisin ehkä sanoa, että etsipä ihan rauhassa. Jos hermo kestää. 

Tällä erää Barcelona-aikaani huomenna tulee tasan kaksi viikkoa. Tämän ajan olen asunut Sabadellissa, hoitanut paperiasiat, aloittanut työt ja siinä samalla käynyt katsomassa jo aika helvetinmoisen määrän asuntoja. 

Tänään olin sopinut kolme asuntonäyttöä. Kiirehän siinä tuli kun olisi pitänyt ehtiä Carrer de Verdin yläpäähän, lähelle Park Guellia, kello yhdeksi. En ehtinyt. Junasta jo puolit tuntia ennen sovittua aikaa yritin soittaa omistajille, eivät vastanneet. Koko matkan aikana yritin soittaa kymmenisen kertaa, ei vastausta. En ollut kirjoittanut muistiin millä asemalla piti jäädä pois, Lesseps vai Vallarca. 
Sabadell estaciolla kysyin nuorelta naiselta, hän ystävältään; Lesseps olisi oikea asema. Hiukan mietin, koska Vallarca vaikutti tutummalta tähän tilanteeseen. Nuori nainen tuli junassa viereeni ja siinä petrattiin espanjankielentaitoani. Mixaan italiaa ja espanjaa sen minkä osaan. Itse asiassa juuri tänään istuessani (sattumoisin) italialaisessa ravintolassa pizzalla, sangrialla ja petraten myös italiaani, ajattelin, olen toisaalta aika ylpeäkin itsestäni, olen lähes viisikymppisenä oppinut italiaa, samoin kuin espanjaa, ilman kursseja. Koko ajan yritän opetella enemmän.

Jäin metrosta siis pois Vallarcalla. Tunnen Carrer de Verdin, mutta alapään. Ja voi Luoja! Menkääpä kävelemään se alhaalta ylös, olen senkin joskus tehnyt. Jätin siis metron ja kyselin ihmisiltä oikeaa katua. Aina neuvottiin vain YLÖSPÄIN. Ja minä tyttöhän kävelin. Kävelin vaikka aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lopulta löysin asunnon. Koska en ollut saanut oven numeroa, painoin kelloa kohdasta "atico". Ajattelin, että koska siellä kaipaamani patio meksikolaiselle riippumatolleni, sitruunalle, rosmariinille, jasmiineille ja monille muille, ehkä oikea painike on atico. Kukaan ei vastannut. Niinpä sitten tein kuten täällä on tapana, painelin kaikki ovikellot. Äänen perusteella juuri päiväunilta noussut iäkäs nainen vastasi ovipuhelimeen ja ilmoitti, että hänellä ei ole asuntoa vuokrattuna. Siinä sitten ihmeissäni katselin asuntoa ulkoapäin muutaman minuutin ja koska olin lähellä, jatkoin matkaani Park Guelliin. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä se asunto, tosiasia kuitenkin on, että on se vain niin hankalan matkan päässä työpaikastani ja metrosta kaikkine nousuineen. 

Park Guellista jatkoin matkaa alaspäin, kävellen ja pysähdyin sangrialle, ihan vain omaksi ilokseni. Söin pizzan ja jatkoin matkaa Joanic-metroasemalle. Olisin kävellyt Sagrada Familialle, seuraavaan näyttöön, mutta aikaa ei ollut tarpeeksi. Metrolla Verdaguelle ja vaihto Sagrada Familiaan menevään metroon. Provencia numero lähes 300, ei ollut kovin kaukana metrolta, eikä myöskään itse kunnioitusta herättävältä Sagrada Familialta. Laitoin omistajalle viestiä, että olen perillä. Istahdin cafe sololle (espresso ilman maitoa) kadulla olevaan kahvilaan ja odotin. Sain kaksi viestiä omistajalta, enkä niistä paljon ymmärtänyt. Ymmärtäen pian, ettei hänkään tule, menin takaisin metroasemalle. Ahaa.. paljon kenkiä... Ajattelin, että minulla on tarpeeksi aikaa ennen seuraavaa näyttöä Les Cortes´lla pysähtyä. Jos siis on luppoaikaa, voi shoppailla vaikka halpoja kenkiä ja laukkuja, eikä espressokeitinkään maltaita maksanut (edellisen kahva hajosi, joten se jäi Turkkiin). 

Jatkoin matkaani Les Corts´lle ja kysymällä löysin täältäkin osoitteen, jossa oli tarkoitus asuntoa käydä katsomassa. Ympäristö vaikutti epämiellyttävältä. Välittäjä todellakin saapui paikalle, sunnuntaina! Menimme asuntoon, jossa omistajat olivat aukaisemassa oven. Katselin kiinnostuneena, mielessäni ajattelin tosin ihan jotain muuta, kuin muuttamista tähän asuntoon. 
Ulkona kerroin välittäjälle jälleen kerran, mitä etsin. 

Mitä etsin?

Kadun päässä Sagrada Familia

Yksinkertaista! Etsin vähintään kahden makuuhuoneen asuntoa. Kun lapseni 

tulevat lomilla, heillä täytyy olla hiukan tilaa (Gracialla puoli vuotta sitten asuessani, 

makuuhuoneeseni ei mahtuneet edes matkalaukkuni) ja silloin kun he eivät ole luonani, voin vuokrata huonetta. Asunnon tulee olla remontoitu ja mielellään patiolla tai vähintäänkin isohkolla parvekkeella varustettu. Haluan riippumattoni vihdoinkin käyttöön ja pienen puutarhan, edes ruukuissa. Makuuhuoneiden ja keittiön tulee olla kohtuullisen kokoiset, ei niitä neljän neliön luukkuja, jotka ovat kovin yleisiä, johon mahtuu juuri ja juuri yksi yhden hengen sänky tai että jääkaappi on jossain hevonkuusessa keittiöstä. Kaupungissa, lähellä työpaikkaani ja rauhallisen kadun varrella tällaisilla ominaisuuksilla oleva kohtuuhintainen asunto on hakusessa. Asuntojen hinnat ovat laskeneet aika hyvin jopa viimeisen puolen vuoden aikana.

Huomenna on kaksi näyttöä töiden jälkeen. Kenties tässä on tuleva kotikatuni (huomaa Sagrada Familia kuvan "perällä"). 

Olen siis juossut, metroillut ympäri kaupunkia. Jos olet etsimässä asuntoa Barcelonasta, VARO huijareita. He eivät laita puhelinnumeroitaan ilmoituksiinsa, eivät ainakaan omiaan, he ovat Englannissa! Eivät he voi näyttää asuntoakaan. He lähettävät kohteliaasti sinulle kaavakkeen jonka voit halutessasi täyttää (en ole täyttänyt yhtäkään) ja lähettää heille. Viimeisin huijausviesti oli Diegolta ja vähän poikkeava. Hänellä oli ongelmia exänsä kanssa, siitä hän kertoi avoimesti. Hän ei kuitenkaan luottanut maksukykyyni ja halusikin vain 1500 euroa alkuunsa. 

Ensimmäisen kerran huijareihin törmäsin vuonna 2010. Olin Firenzessä, etsin asuntoa Barcelonasta. Oli upeita asuntoja tarjolla pilkkahintaan, 500-600 euroa/kk. Soitin ilmoituksessa olleeseen numeroon ja nainen kertoi, että on saanut lukuisia puheluita, mutta valitettavasti hänellä ei ole asuntoa vuokrattavana. Western Unionin kautta olisi voinut alkumaksun suorittaa. Marssin Firenzen yhteen WU:n toimistoon ja tein ilmoituksen huijauksesta. ÄLÄ SIIS MILLOINKAAN MAKSA MITÄÄN WESTERN UNIONIN TMS. KAUTTA. KÄY AINA KATSOMASSA ASUNTO. 

Olen sekaisin näiden asuntojen kanssa että en tiedä milloin ketäkin pitäisi tavata. Jotkut eivät vastaa enää viestehin, joten olen heidät eliminoinut. Tekstiviesteissäni on sovittu huomiselle tapaaminen tiettyyn kellonaikaan, eikä ole harmainta hajua mihin minun pitäisi mennä, mistä asunnosta on kyse. 

Yhteenveto: Varaa aikaa jos sinulla on vaatimuksia. Varaa ainakin kahvirahaa jos joudut odottamaan esittelijää. Varaudu siihen, että esittelijä ei tulekaan. Varaudu huijareihin. Hyvä esimerkki tässä, englanniksi kirjoitettu, ilman puhelinnumeroa, sopii kokeilla: http://www.loquo.com/anuncio/vivienda/barcelona/wonderful-flat-in-the-centre-for-long-stay/B23654727 , 

Vielä parempi on tässä  :D, http://www.loquo.com/anuncio/vivienda/barcelona/apartamento-decorado-por-un-arquitecto/B23652935

Kuka vuokraa tällaisen asunnon Barcelonetalta, läheltä La Ramblaa ja rantaa tähän hintaan, näillä kalusteilla. Eli, mieti!

Tästä varmaan selviät ilman verta, mutta et ehkä ilman hikeä ja kyyneleitä. Et ainakaan ilman hikeä. Tsemppiä!