Toscanan auringon alla ja vähän muuallakin * Under the Tuscan sun -and also somewhere else: Galatasaray

maanantai 14. toukokuuta 2012

Galatasaray

Lauantai-ilta, 17.5. kaupoissa vain turisteja. Missä paikallisten elämä on?

Television äärellä kotona tai ystävien luona. Monet myös baareissa tuijottavat hikeä valuen isoja screenejä.

Menen ravintola Barcelonaan. Eräs tarjoilija hymyilee jännittyneesti. Hikeä pukkaa. Tarjoilija kertoo että parin minuutin kulutta näen mitä tapahtuu.

Tiesinhän minä, että on Turkissa tärkeä päivä. Tiesin syynkin. En vain osannut varautua näin valtavaan tunnepurkaukseen.

KAUPUNKI RÄJÄHTÄÄ!!!

Ataturk-kadulla kuohuu. Tämä porukka pysäytti joka auton yksitellen ja kaikilla oli niin mukavaa

GALATASARAY

on voittanut jalkapallossa Fenerbahcen ja näin ollen on nyt Turkin mestari.

Tarjoilijat halaavat toisiaan. Tunteet kuohuvat. Silmät kostuvat. Olen aivan kananlihalla itsekin.

Meteli oli sanoinkuvaamaton.
Ainakin kolme tuntia Ataturk-katu pursusi ihmisiä. Pillit ja torvet soivat. Väliin kuulosti kuin tykillä olisi ammuttu. Tai haulikolla. Tai pistoolilla. Tai hernepyssyllä. Bussikuskit, niistä en oikein saanut selvää tuskatuivatko liikenteen liikkumattomuuteen, tosin uskon, että olivat hengessä mukana, varsinkin jos heille oikea joukkue voitti.
Ihmiset roikkuivat autojen avonaisista ovista tai kattoluukuista. Mikäli kyseessä oli lava-auto, se oli täynnä ihmisiä.

Rakastavaiset, ystävykset, isä ja poika, isä ja tytär tai koko perhe. Paikalliset huivipäiset naiset olivat mukana huumassa. Jopa keskenäänkin.

Edes Italiassa tai Barcelonassa en vastaavaa huumaa ole nähnyt.

Oli hienoa kokea tämä tilanne!

Monessa Turkin kaupungissa tunne oli sama ja monessa kaupungissa puhkesi myös mellakoita.

(Juuri TÄLLÄ sekunnilla kuuluu Suomen kansallislaulu viereisen hotellin screenilta??)

Välillä jo epäilin Turkin fanaattisuutta jalkapalloilua kohtaan. Monesti on ollut yllättävän hiljaista, toisin kuin Espanjassa ja Italiassa, otteluiden aikaan. Nyt se kuitenkin on todistettu, Turkki on jalkapallomaa!

Olen aina Italiassa ja Barcelonassa ollessani halunnut nähdä jalkapallo-ottelun livenä. Juventuksen stadionilla olen sen vartijan kanssa käynyt. Milanossa olen ollut Inter Milanin tapahtumassa, Calabrialla olen screenilta seurannut ottelua, Barcelonassa olen ollut kadulla mukana hengessä. Mutta mitän vastaavaa en ole aiemmin nähnyt.

Tunnelmia Barcelonasta