Home in Alanya, Koti Alanyassa

Home is where your story begins - Kotisi on siellä missä tarinasi alkaa

Tämän kertainen tarinani alkaa täällä, Alanyassa, Eteläisessä Turkissa, Turkin rivieralla. Jatkossa, jossakin vaiheessa palaan taaksepäin, rakastamaani Italiaan ja Espanjaan.

Suomessa töissä vielä ollessani, olin kahtena viimeisenä vuonna vuorotteluvapailla. Ne vietin eri puolilla Italiaa, mutta myös Barcelonassa. Tuolloin kotini, rakas kotini, jota en milloinkaan aiemmin kuvitellut voivani toisen käyttöön antaa, oli vuokralla. Näistä ajoista on paljon kerrottavaa, mutta sitten tuonnempana. 
Kesällä 2011 lähdin matkaoppaaksi Alanyaan. Asuntoni Jyväskylässä on sellaisella paikalla, josta en ole halunnut luopua. Kotini siellä on parhaissa mahdollisissa käsissä, tyttärelläni. Siis nyt hänen kotinsa jossa Suomessa ollessani majapaikkani pääsääntöisesti oli. 
Opasaikana Alanyan asuntoni "lojmanissa", oppaiden asuntolassa huonossa hotellissa  oli vain nukkumapaikkani. Olihan minulla yksityisyys, mitä nyt joku tarpeesensa kävi lentokenttäkuljetukseni aikana hakemassa uuden kannettavan tietokoneeni, kamerani, MP4-soittimen, uudet lukulaseinakin toimivat aurinkolasini jne. Missä lie matkaavat nyt. 
Asunnossani oli yksi iso makuuhuone ja olohuone-keittiöyhdistelmä, mikä täällä on tavallista sekä suihku ja parveke. Pyykin pääsi pesemään minun mielestäni likaisessa pyykinpesuhuoneessa alakerrassa. Yksinkertaisesti en tykännyt asunnosta enkä siellä viihtynyt.
Koti on aina ollut minulle todella tärkeä ja olen kaivannut omaa kotia paljon. 

Valtaisat rosmariinipensaat, jotka näyttävät isolta vuorimännyltä, koristavat pihaa

Tässäkö se nyt on?. 
Eilen ajattein ottaa bussin ja mennä pitkästä aikaa Kale-kukkulalle. Ehdin nousta puolisen kilometriä ylöspäin ennen bussin saapumista. Olisin voinut vielä jatkaa jalkaisin, vaikkakin oli kuuma. Päätin pelata varman päälle jaksaakseni kävellä alas, mikä sitten lopulta ei todellakaan mielestäni ole sitä reilua kuutta kilometriä, mitä minulle kerrotiin aloittaessani oppaana. Tähän sievään taloon törmäsin matkallani.

Ei sentään. Tuosta sievästä talosta tulee varmastikin jonkun toisen koti. Autoa en täällä aio hankkia, joten kulkeminen taloon olisi taksin varassa myöhemmin iltaisin.

Oma Alanyan kotini on kaunis. Kalustettu ja vain alle kaksi vuotta vanha. 
Minulla on iso parveke etelän suuntaan, jota koristavat hankkimani yrtit ja puut. Viereinen talo ja parvekken katto suojaavat hyvin paahtavalta auringolta. Siitä toki tarvittaessa pääse nauttimaan, auringonpaisteesta. Makuuhuoneessani saan levittäytyä yksin isoon sänkyyni. Säilytystilaa kaipaan ja olenkin tästä tuota pikaa lähdössä puusepän luokse kysymään hintaa eräänlaiseen ratkaisuun. Tänä päivänä Turkissa rakennettavat asunnot ovat huippuluokkaa. Tämäkin. Niin hiljainen vaikka olen teiden risteyksessä, lähellä hotelleita. Kun parvekkeen ovet ovat kiinni, ei edes Suomi-karaoke häiritse minua. Tämän päivän asunnot ovat moderneja ja myös pohjoismaalaisten makuun. Sisustustarjonta on erinomaista. Laadukasta ja palvelut ovat huippuluokkaa liikkeissä ja hinta! Euromaasta kun tänne tulee ostoksille on kuin paratiisissa.

Lähipalveluita

Kauppahalliostokseni

Kaikki palvelut ovat lähellä. On apteekit, lääkäri, putiikkeja pikku marketteja, kauppahallikin vain vajaan kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Sieltä saa päivittäin tuoreita hedelmiä, vihanneksia, lihaa. Tiistaisin markkinat levittäytyvät laajalti kauppahallin piha-alueelle ja sieltä löytyy silloin myös vaatemarkkinat. 

Pääkadulle, Ataturkin kadulle kävelen viidessä minuutissa, 25m:n kadulle kahdessa. Rannalle kävelen kymmenssä minuutissa, kuten työpaikallenikin Ataturkilla.

Poika boysenmarjapuussa

Pieniä katuja menee ympäriinsä. Muutama päivä sitten näin jopa boysenmarjapuun, joka on Etelä-Italian Calabrialta tuttu. Tarvii kyllä todeta, että Italian boysenmarjat olivat huomattavasti maukkaampia.

 

Elämää leipomossa

Ympäri vuorokauden avoinna olevia leipomoita löytyy mikäli kaipaa tuoretta vaaleaa leipää tai muita maistuvia tuotteita. Tuskin kuitenkaan sentään ruisleipää.

Pienennetyt Firenze-sandaalit 

Rimini-sandaalit

Olen tavannut ehkä elämäni parhaimman suutarin. Keljon Citymarketin suutari jäi nyt toiseksi. Korkolappujen vaihto kustansi viisi liiraa, eli noin 2,5 euroa.Vielä ei tarpeeksi turvotusta jaloissa, mutta SUPERSUUTARI auttaa, tekee 3 parista kenkiä pienemmät, johon itse en pystynyt, eikä muutkaan. Pinkit avokkaat saavat kohta kyytiä! Firenze-vyökin tuunattavana. 15liiran (6,50eur) NAHKAvyöhön systeemit Firenze-vyöstäni jne. Super! Kun jostain oikein tykkää SUPERSUUTARI hoitaa! Myös Rimini-korkkarit uusittu moneen kertaan, Suomessa sain tiedon, ENÄÄ ei mitään tehtävissä, itsepintaisesti pakkasin 2011 kengät matkalaukkuun ja kappas, Alanyan SUPERSUUTARI hoiti asian :) Happy!

Nahkakengistä tulikin muovikengät suutarilla 

Tässä kotini viereisessä rakennuksessa on butiikki, josta kysyin yksinkertaisen, kivan näköisen mekon hintaa. Taisi kaveri pyytää yli sata liiraa. Viime vuonna onnekseni löysin myös hyvän räätälin. Teetin muutaman mekon hänellä, siis tottakai omien mittojeni mukaan. Kappalehinta 50 liiraa, silloisen kurssin mukaan noin 20 euroa. Eräskin oli juhlakankaasta. Nyt teetin suunnittelemani vuorellisen työhameen hyvästä kankaasta samaan hintaan. 

Itse en yleisesti vaatteisiin kovin paljon rahaa kulutua ja viimeisinä vuosina nekin rahat ovat menneet lähinnä Italialaisten vaateliikkeiden kassoihin. Olen joillekin ihmisille sanonut, että se mitä vuoden aikana laittaa vaateostoksiin Suomessa, sillä rahalla monikin tekisi matkan sekä vaateostokset niin tänne Turkkiin kuin myös alennusten aikaan vaikkapa Milanoon. (Pääsisinpä sinne pian uudellen, Italiaan). 

Nyt tästä nousen ja lähden puusepän luokse ja tyydyttämään makuaistini johonkin monista hyvistä lähiravintoloista. Liekö jalkimet taas suuntavat Barcelonaan. Se jää nähtäväksi. 

Sinne se tieni vei, Barcelonaan bachata-musiikin pariin