Surua, lettuja ja vanhoja vaatteita

Rakkaan isäni syntymäpäivä. Varmasti raskain hänelle koskaan.

Hän on tänään saattanut haudan lepoon vanhimman veljensä. Seitsemästä veljeksestä ensimmäisenä menehtyneen. Kummisetäni.

Jeeppi kurvasi pihaan. Pitkä aika siitä kun on ystäväni kanssa viimeksi tavattu. Pitkitin tätä tapaamsita.  En oikein tiennyt miten pitäisi käyttäytyä. Ihan hyvin se sujui. Hän siis toi tavarani, jotka viime syksynä jätin entisen  työnantajan varastotilaan. Pikkujoulu. Jännä katsoa mitä kaikkea kasseista löytyykään.

Yllätyksekseni sain myös muutaman vaatekappaleen, joiden luulin hävinneen. Mukana olleita ballerinoja en edes musitanut. 

Innostuin tekemään lettuja illallisekseni, koska sain myös huippuhyvät vispiläni takaisin. Niitä olen kaivannut. Sokos myy samanlaisia, ilman vartta. Tarkoitus ilmesesti olla koriste-esine. Vai onko?

Jääkaapissa on huomiseksi maustumassa naudanlihapihvi kera tuoreiden rosmariinin, salvian ja laakerinlehden.


Myös kattilat, joista aiemmin taisin mainita, palasivat vihdoinkin luokseni. Poikkeuksellisesti astianpesukone pyörii. Nykyisin mieluummin pesen astiat käsin, ihan terveydellisistä syistä. Ex-mieheni kertoi urheiluhieroja-koulutuksensa aikana käyneen patologilla, joka kertoi, että ruumiinavauksessa huomaa selkeästi, kuka käyttää astianpesukonetta, kuka ei. Samaa olen kuullut muualtakin. Yritän siis yhtä myrkkyä minimoida. 


Muistanet, kun kerroin, kuinka näytti siltä että eräs hurjapää menettää autonsa hallinnan ja ajaa päälleni nähdessään punaista. Näetkö sinäkin?


Tänään oli kaivattu vapaapäivä ja "yllätyksekseni" löysin itseni Damlatas-rannalta. 


Viime päivien sää on ollut hiukan epävakaisempi. Hiukan pilviä, joskus jopa hiukan vettä. Tänään onnekseni sain kuitenkin nauttia auringostakin. Uimaan en uskaltautunut.


Uusien asioiden oppiminen ja tiedontulva on verottanut kirjoittamistani. Yritän kuitenkin kohtuu usein sivujani päivitellä. 


Hyvää yötä!