Tiistaimarkkinat

Tämän päivän ostokseni toptanic hallista, eli kauppahallista

Kauppahalliin mars! Tiistaimarkkinat. 

Mukaani tarttui jotakin syötävää -ja kaikki on syötävä yksin. 
Suprah-kala, jonka pannulla paistoin, kuten kalan yleensäkin. Yksinkertaisesti valmistettuna. Oliiviöljyn kera. Nyt poikkeuksena oli rosmariinin ja laakerinlehden oksia, tuoreena (Suomessa olen käyttänyt kuivattunakin). Kello oli sen verran paljon jo, että en ehtinyt odotella kalan maustumista juurikaan. Laitoin pannulle lopulta yrtitkin. Otin sekaan myös sitruunapuuni harvoista lehdistä pari. Suolaa pintaan ennen syöntiä ja lisukkeeksi pestyjä, aivan ihania pikkutomaatteja ja pieni tuorekurkku. Maukasta oli. 
Muutamia yllättävän tuoreita ja makeita olen napostellut kulhostani.
Lihan pistin rosmariini- ja laakerinlehden oksien kanssa pakkaseen. Ei se liha sekunnissa jäädy, joten ehkä hiukan ehtii maustuakin jäätyessään. Sen laittamisen aika on tuonnempana. Ajattelin laittaa sen yksinkertaisesti uuniin erinäisten vihannesten kanssa. Öljyä pintaan. Yksinkertaista ja niin helppoa. Onnistuu sähköuunissakin. 
Essu on hankittava.


Minusta on tullut pihi. Ilmastointia ei onneksi ole tarvinnut vielä käyttää. Vie sähköäkin todella paljon. 
Astioiden pesu käsin hirvittää koska vettä kuluu altaan tulpan puutteen vuoksi. Tulpan ostin, peräti kaksi eri kokoista. Kumpikaan ei ole sopiva. Muutaman kerran pyykkiä pessyt. Sähkö- ja vesilaskusta kun ei ole mitään tietoa, kuinka paljon voi olla. 
Ystäväni sanoi sähkölaskun olevan suurempi murhe kuin vesi. 

Jälkiruokani, tuoreet maukkaat mansikat

Aamu valkeni +29 asteen lämmössä. Aurinko paistoi. Tosin myöhemmin päivällä sää muuttui pilviseksi, satoikin hiukan. Lämmintä silti. Tätä kirjoittaessa kello on 22:22 ja lämpötila tässä parvekkeellani on +25. Eli viileä. Jo parin asteen, asteenkin heiton lämpötilassa tuntee. Päivä muutoin oli mielenkiintoinen, tietotulvasta huolimatta. Kovalevylläni vielä lienee jonkin verran tilaakin.

 Asuntoni on kiva. Lapseni ovat aina kannustaneet minua näihin radikaaleihin kuulostaviin valintoihin. On se kuitenkin orpo olo tulla joka ilta yksin ns. kotiinsa. Ikävä rakkaimpiani, aina. Siitä ei pääse. Kärsin ja nautin. 


Nyt on aika iltasadun.