Pitkä, kuuma kesä ja mä aion elää sen

Nyt SE on todellakin alkanut, piiiitkä ja kuuuma kesä! Varoitus! Punanahkoja ja seeproja liikenteessä!

Jälleen palaveri uuden työnantajan kanssa siirtyi. Bittellä oli vapaapäivä ja hänelle ensimmäinen kerta rannalla tänä vuonna. Siispä päätin lähteä hänen kanssaan Kleopatra-rantaan.  Siellä me viidenkymmenen ikävuoden molemmin puolin olevat sinkkutytöt kärvensimme jo ennestään auringon kuivattamia nahkojamme. Olkapäitä ja käsivarsia "kipottaa" entisestä rusketuksesta huolimatta. Oli todella kuuma, jopa minulle. Välimeri tuntui kuitenkin vielä sen verran viileältä, että uskalsin vain kastautua. Nyt on poskillani punainen väri ja naururypyt, valkoiset silmämunat ja hampaat erottuvat entistä paremmin. Tarvinnee hankkia aurinkovoidetta.

Eräskin mies, alkuperältään Dubaista, kuvaili rakkuloille palaneita hartioitaan. Hänen poikansa sitä vastoin ei ollut moksiskaan vaan antautui jäätelölle. 

Talvi oli täällä ollut kylmin 25 vuoteen. Todennäköisesti kesästä tulee jopa kuumempi kuin viime vuonna. Todellinen ilman lämpötila saadaan siitä kun suhteutetaan lämpömittarin lukema ja ilmankosteus yhteen. Uskon että vuonna 2011 se oli ainakin +60 astetta. Parhaimmillaan näin mittarin näyttävän +47. Tervetuloa Turkin rivieralle!

Kotiin päästessäni olikin laitettava pitkähihaista ja -lahkeista ylle. Paleli!

Jotain sain kuitenkin aikaan eilisen päivän aikana. Muutama vuosi sitten ostin Italiasta sandaalit jotka muutaman kerran olen jo suutarilla käyttänyt. Suruni oli suuri kun Suomessa sain kuulla, ettei kengilleni voi tehdä enää mitään. Olen kuitenkin periksiantamaton ihminen, niinpä viime vuonna pakkasin pohjista kuluneet sandaalini matkalaukkuuni ja kuinka ollakaan, suutari täällä Alanyassa sai, kuin saikin kenkäni kävelykuntoon. Eilen vein ne jälleen "kenkälääkärille" ja tänään saan ne käyttöön.

Työkenkiä kaipasin. Täällä en ole löytänyt kenkäliikettä, josta saisi kunnollisia nahkakenkiä. Ystäväni kuitenkin tiesi liikkeen, josta niitä saa. Työkengät siis löytyi.  Ei tosin sellaiset, kuin halusin. Ihan kivat    kuitenkin.

                                                      Odottelen tässä jalkojen turpoamista. 

Kahdet muut Italiasta hankitut kengät odottavat käyttäjäänsä. Millään konstilla en ole niitä pienemmiksi saanut. Liian kauan mietin otanko vai jätänkö, ne oikean kokoiset, ihanat pinkit jalkimet. Joku muu halusi ne myös. Minulle jäi liian suuret.

Päivä päättyi yllätyskäynteihini. Voi sitä riemua kun menin tuttuun Gold Garden-ravintolaan. Kaksi Mustafaa halasi ja tanssitti. Tänään olisi tarkoitus mennä opettelemaan autolla ajoa, hiljaisempaan paikkaan. Ravintolan omistaja-Mustafan itse ehdottamana. Varmistin toki että vakuutukset autossa on kunnossa. Muistaakseni hänen autonsa ei ole suinkaan mikään ikäloppu.

Toinen yllätys sataman kupeessa olevaan Marina-ravintolaan. Häpeä! Mies jo kauempaa hymyili tuttavallisesti. Varovasti kysyin tunnemmeko toisemme. Hän tunsi, minä en. Ystävällisesti hän kuitenkin ohjasi minut pöytään ja toi myös tuttavani "Kihon" paikalle. Nimen Kiho sai siitä, koska muistuttaa paljon Sinkkuelämän pääosan esittäjän, Carrien miesystävää. 

Hetkeä myöhemmin yritin puhua puhelimeen ja syödä suussa sulavaa Pasta Vegetarianaa, huomasin paperinpalan ilmestyneen pöydälleni. Siinä luki: "Do you need help? =) " ) Katsoin ympärilleni ja kasvot kuin Naantalin aurinko olivat vastassa. Vieressäni seisoi mies, Ilker, jonka avulla löysin Rosmariini-miehen. 

Rosmariinimies

Rosmariini Mies 

Viime vuonna illallisella ollessani ravintola Marinassa, lautaselleni, jossa oli lohta ja perunamuusia, oli laitettu koristeeksi rosmariinin oksa. Vain koristeeksi ja siksi kerroinkin heille kuinka monipuolinen mauste rosmariini on. Sillä voi marinoida tai vain lisätä lihan, kalan ja kanan kanssa. Pakasteporkkanoita hauduttaessani pannulla, olen lisännyt siihenkin rosmariinia. Uuniperunoista tulee todella maukkaita rosmariinin kanssa. Kaikkien näiden sekaan, päälle tai alle riittä rosmariinin oksa. Helppoa. 

Tämä oli ensimmäinen kerta kun Alanyassa näin rosmariinin. Tarjoilija lupasi taimen minulle. En kuitenkaan voinut sitä sillä hetkellä mukaani ottaa, vaan sovimme että tulen jonain iltapäivänä uudelleen.

Pari viikkoa siinä vierähti. Tullessani hotellipäivystyksiltä palasin taimea hakemaan. Ilkerille kerroin millä asioilla liikuin. En muistanut minkä näköinen mies minulle taimen lupasi, niinpä Ilker toi monta miestä vuoronperään näytille. Kukaan heistä etsimäni mies ei kuitenkaan ollut. Lopulta komea ja hyvin pukeutunut tarjoilija tuli tarjoamaan apuaan. Seurasin häntä kapean tien toiselle puolelle. Mitä teki tämä mies valkoisessa kauluspaidassaan, mustissa suorissa housuissaan! Kääri hihat ylös ja paljain sormin mullan ja saven sekaisesta maasta kaivoi minulle pienet rosmariinin taimet! Kerroin ettei minulla ole multaa. Niinpä Rosmariini-mieheni jatkoi kaivamista, otti multaa ja pisti pieneen vesipulloon niin mullan kuin rosmariinin. 
Onnellisena astelin kohti asuntoani rosmariinini kanssa. Asuntoni viereisen hotellin henkilökunnasta oli tullut hyviä ystäviäni. Kävin kysymässä josko heiltä löytyisi joku astia taimelle. Aikansa mietittyään mies halkaisi viiden litran vesipullon, haki talon takaa siihen maata ja laittoi taimen kasvamaan. 
Kovin kauan ei mennyt, kun taimi ei enää kasvanutkaan. Kuivui pois. 
Turkissa marjapensaan kokoisia rosmariini-pensaita näkee istutettuina haudoille. 

Rosmariinia ja sitruunaa
Pitkä kuuma kesä.. Merenranta ja aurinko. Mikä ihana yhdistelmä!

Suomessa kävely on jäänyt viime vuosina kokonaan, mutta aina, lukuunottamatta Meksikon matkaani, kävelen todella paljon matkoillani. Nautin siitä. Opastyössä ollessani kävelin hotellipäivystykset. Kilometrejä tuli, vettä kului litra tolkulla päivän aikana. Sitä onkin oltava mukana aina ja riittävästi. 
Asunnoltani on pari, kolme kilometriä sinne, missä asuin viime vuonna ja missä myös Gold Garden-ravintola sijaitsee. Siellä on myös ranta, jossa harvoja vapaapäiviäni olen aiemmin viettänyt. 

Rosmariini ja sen uusi onnellinen omistaja, v. 2012

Päätin käydä kurkkaamassa, onko tuolla tutulla rannalla vielä tuttuja henkilöitä töissä. Yhden tapasin. Lupasi minulle nytkin aurinkotuolin veloituksetta. Rantapoika meinasi varjonkin laittaa. Sitä ei vielä tarvita. Yleensä en edes käytä, haluan olla auringossa, mutta viime vuonna oli aivan pakko olla varjon suojissa. Rannalla olo jäi huomattavan lyhyeksi, puolitoista tuntia. 

Pois kävellessäni pysähdyin Gold Garden-ravintolaan. Kaikki siellä rakastavat ja odottavat minua. Näin omistaja sanoo. (Lauantaina yllätän hänen Englannista palaavan vaimonsa).  Olin sitä mieltä, että edellisenä päivänä sopimamme ajoharjoittelu saa siltä päivältä jäädä. Sen sijaan lupasivat käyttää minua isossa liikkeessä, josta voin hankkia kaikkea tarpeellista, kuten pöytälampun, kehykset The Kiss-taululleni jne. Sovimme että tulevat hakemaan minut kun olen myöhemmin valmiina. 
Sitä hetkeä ei tullut...

Matkalla kotiini en halunnut kävellä isoja katuja, kuten Ataturk- tai 25m:n katuja, vaan kävelin pieniä katuja pitkin. Ajattelin hakea kenkäni suutarista, mutta kuinkas kävikään..

Minun sitruuna

Eteeni ilmestyi puutarhamyymälä. Sitä iloa kun näin kauniin, tuuhean ja vihreän rosmariinipensaan. Hinta 10 liiraa! Alle neljä ja puoli euroa! Suomessa tuosta taimesta olisi saanut maksaa vähintäänkin 30 euroa, luultavasti paljon enemmänkin. 
Olin niin iloinen ja onnessani.. Saan vihdoin oman parvekepuutarhan. Toteutin haaveni ja nyt parvekettani koristaa rosmariinin lisäksi pienehkö salvia, 1,5 metrin korkuiset sitruuna ja appelsiinipuut sekä todella tuuhea laakerinlehtipensas, jolla taisi ikää olla kuusi vuotta. 
Puutarhaliikkeen auto toi meidät kaikki kaahaten kotiin. Tämän pitkäksi venyneen kotimatkani vuoksi markettimatka jäi tekemättä.

Toistaiseksi olen käynyt ulkona syömässä, mutta innolla odotan sitä, että "pääsen" nauttimaan oman puutarhani mausteista ja käyttämään kaasuhellaani ruoan valmistuksessa, jota nyt on käytetty vain espresson keittämiseen.

Uusi koti odottaa

52 euron puutarha

Valkoinen Marketta-kukka, jota minulla ei ole moneen vuoteen enään ollut, koristaa parvekepöytääni. Sen ja salvian sekä kaksi punaista ruusua, sain kaupan päälle. Luonnollisesti myös kupillisen turkkilaista teetä.           


Perjantai

Kello lähentelee puolta kahtatoista. Uusi lämpömittarini on jo usean tunnin ajan näyttänyt +24. Olen ahkeroinut. Kotini parveketta myöten on putipuhdas. 

Viime vuonna tänne tullessani kyselin Facebookin kautta josko joku tietäisi Alanyan latinotanssi -mahdollisuukista. Syyskuussa Merja (nimi muutettu) otti yhteyttä ja kertoi tulevansa tänä keväänä Alanyaan aloittamaan mm. zumba-kursseja. Vielä emme ole tavanneet, mutta tänään meillä olisi tarkoitus viettää Turkkilainen latinotanssi-ilta. Omat kokemukseni tämän kaupungin ns. "latinopaikoista" eivät ole sitä, mitä sana "latin" pitää sisällään. Luulenpa että samaa sarjaa on tämänkin iltainen paikka.
Merja on tullut tänne muutama viikko sitten. Hänen piti aloittaa työt ja tanssikurssit. Tulipa "pieniä" mutkia matkaan. Tanssikurssin pitämiseen olisi pitänyt löytyä kuulemma 6000 euroa rahaa ja työpaikalla työntekoon olisi kuulunut "pikku palveluksia" käsittääkseni liikkeen omistajalle. Tämähän ei sopinut tuttavalleni laisinkaan. Lopulta hän sai toisen työn, mm. zumbaa hotellin asiakkaille. Kuinkas sitten kävikään... Merjalla on suhde hotellin työntekijän kanssa ja se on kuulemma ehdottomasti kielletty. Asia kuitenkin paljastui ja ratkaisu olisi suhteen lopettaminen, tai ainakin toisen osapuolen irtisanominen, luultavasti molempien. Vielä en tiedä kuinka tämä on ratkaistu. 

Kirjoittaminen ei nyt oikein suju, joten se saa odottaa. Lähdenpä siis kohti rantaa.