Näin se aika kuluu. Kaikki päättyy aikanaan. Memon bussi starttaa matkakeskuksesta puolilta öin muutaman päivän päästä, suuntana Helsinki-Vantaan lentoasema, josta hän lentää Berliinin kautta Antalyaan.Työt odottavat.
Onhan se omituista jäädä "oman onneni nojaan", mutta itsenäisenä naisena en nyt voi sanoa ihan kauhean pahoillani olevan. Ehkä sitten on helpompi keskittyä kirjoittamiseen.
Suomi-kokemuksia Turkiksi
Jo ensimmäisestä "Suomi-viikosta" alkaen Mehmet sai käsityksen suomalaisesta terveydenhuollosta ja -hoidosta. Tutuksi tulivat ainakin keskussairaala ensiapuineen, Tapionkadun lääkäriasema, Suomen Terveystalo, Yliopiston apteekki. Tutuksi ovat tulleet myös Suomessa käytettävät erilaiset kuvaus -tekniikat ja -laitteet, kirurgian poliklinkka osastoineen jne. jne.
Seuraavaksi muutamia todisteita siitä, ettei hänen täällä olonsa ole kuitenkaan ihan pelkästään sairauden ympärillä ole pyörinyt.
Rantaelämää Suomalaisittain
 |
| On kävelty vetten päällä |
 |
Istuskeltu rannalla (tammikuu, paukkupakkanen)
|
 |
| Kahviteltu Kotakahvilassa |
 |
| "Lämmitelty" Satamakahvilassa |
 |
| Lumiukko maaliskuussa |
 |
| Kulttuurista on nautittu taidemuseossa ja urheilun parissa |
Ulkoilua Angry Birdsien kanssa
Eija-tädin mussukat
 |
Poikani suussasulavat sushit
eivät sulaneet turkkilaisessa suussa |
 |
| Ei jalluplöröä vaan Plevnan tummaa olutta |
Elämän suurimpia nautintoja
Perheen kanssa
Ystävien kanssa. Aitoa turkkilaista ruokaa turkkilaisista raaka-aineista tai sitten pasta a´la Eija
 |
| Suurta herkkua ystävälleni sekä minulle, punainen linssikeitto (linssit Turkin tuliaisia itselleni) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti