Alustava pätkä sieltä täältä

Vuosi sitten tein jälleen yhden radikaalin päätöksen ja sanoin itseni  irti "varmalta" työnantajalta (tuon tuostakin yt-neuvottelut ovat olleet käynnissä viimesinä vuosina.) ja toteutin lähes kymmenen vuoden haaveni ja lähdin siis matkaoppaaksi. Tosin en ajatellut, että tekisin sitä Turkissa, minulle kuitenkin tärkeintä oli päästä tekemään sitä, missä tiesin viihtyvän erinomaisesti, siispä suuntasin Aasiaan, Turkin Alanyaan. Rakastin työtäni todella!

Ensimmäisen matkani Italiaan, Sardiniaan, tein nuorimman poikani kanssa 2006. Siitä se lähti, eikä loppua näy. Vuosittain olen siellä ollut, useammankin kerran.  Olin vuorotteluvapaalla vuosina 2009 sekä 2010 ja kumpanakin vuonna vietin  "saapasmaassa" neljä kuukautta.  V. 2010 asuin Firenzessä kolme kuukautta, muutoin olen kierrellyt Italiaa ristiin rastiin. Ensimmäisen kerran tuohon iki-ihanaan kaupunkiin taisin tutustua v. 2009.

Ystävyyttä yli rajojen, Firenze, joulukuu 2011












23.12. palasin Suomeen Rooman kautta, jossa reilun vuoden takainen *bachatero -ystäväni Mauro vei minut syömään ehkä yhteen Rooman parhaista ravintoloista, Ristorante Navona Notte. *(Bachata=musiikkilaji Dominikaanisesta tasavallasta. Bachatero = kyseisen musiikkilajin miespuolinen tanssija, Bachatera=naispuolinen) Navona Notten löydät läheltä Piazza Navonaa.

Italian reissuihin liittyvistä sattumuksista yritän jaksaa kirjoittaa tuonnempana. Ei mikään pikku juttu .......

Kuukausi sitten vietin viimeisiä päiviä Meksikon valkeilla rannoilla Cancunissa. 

                                                  

Tämä matkani oli monessakin suhteessa poikkeuksellinen. Mainittakoon siitä  kuitenkin vain se, että -yllätys, yllätys-, minulla olikin matkaseuraa, vaikkakin lähes poikkeuksetta matkustelen yksin 

Olin "eksynyt" matkoja selaillessa sivustolle, jossa etsittiin matkaseuraa ja johon myös oman ilmoituksen voi laittaa. Niinpä ajattelin katsoa mitä tapahtuu..

Ilmoituksessa mainitsin, että en todellakaan halua kulkea koko matkan ajan "käsi kädessä". Tarvitsen tilaa ja omaa aikaa. 

Ensin yhteyttä otti noin ikäiseni leskimies. Siinä vaiheessa kun hän antoi ohjeita seuralaisten tuomisesta MEIDÄN huoneeseen, ajattelin että ehkäpä ei... En halunnut jakaa huonetta vieraan miehen kanssa.

Dubaihin houkutteli kovasti toinen matkaseuraa haluava. Dubaihin en todellakaan ajatellut lähteväni. 

Latinomaa se on oltava sen kerran kuin noin kauas lähden.

Seuraavaksi yhteydenotto tuli naiselta. Vaihdettiin muutama sähköposti, jonka jälkeen oli puhelin käytössä. Toisessa päässä linjaa oli Sirpa, jolta jopa minäkään en meinannut saada suunvuoroa. Olisin voinut ärsyyntyäkin siitä puhetulvasta, mutta jostain syystä niin ei käynyt. Päätimme lähteä Meksikoon 
Ensi kerran tapasimme 5.3.2012 Helsinki-Vantaan lentokentällä. Minulla oli kirkkaanpunainen iso matkalaukku, Sirpalla pinkki. 

Lentopelkooni **, niin juuri, aivan oikein.. vedoten saimme vierekkäiset paikat, käytävän molemmin puolin. Pitkä lento Meksikoon alkoi. Se meni ihmetyksekseni yllättävän nopeasti ja hyvin, jos ei oteta huomioon sitä, kun pyörät ottivat Cancunin kiitoradalle ja kone kurvasi kallellaan tiukasti vasempaan, sitten oikeaan.. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Sirpan pitkäaikainen ystävä Juha, oli hoitanut meille loistavalta paikalta, loistavan huoneiston. Itse hän asui naapurissa. 

Juhan seurasta saimme nauttia viikon ja voin kertoa, että monta vuotta tuli lisää elinaikaa. Naurua riitti. 

Parempia seuralaisia ei matkalle olisi voinut saada!
Takaisin Suomeen lähtiessämme jätimmekin sitten maanjäristyksen Meksikoon.

Muutaman kuukauden olen asunut aikuisen tyttäreni kanssa. Pari vuotta sitten haaveilin saada vielä kerran asua tyttäreni kanssa. Nyt onkin sitten aika lopettaa tämä rakas, tärkeä ja erilainen elämänvaihe,  ja jatkaa taas eteenpäin.

Seuraava lentoni on jo neljän päivän kuluttua. Palaan sinne, minne en ihan heti kuvitellut palaavani. Alanyaan, sinne missä aurinko paistaa. Siis Turkin rivieralle. Huomenna yritän kertoa siihen liittyvistä kuvioista.


Älkää ystävät kuitenkaan hermostuko, jos ei uutta tekstiä ole päivittäin, ehkä aina viikottainkaan. Hyvää kannattaa odotta. Toivottavasti se pätee tässäkin.






Työ valitettavasti haittaa tätäkin harrastusta, jota olen tehnyt noin 15 tuntia eilisestä iltapäivästä tähän yömyöhään. Orologi näyttää 4:43. Muuten on hiljaista, vain lokkien äänet rannalta kuuluvat. Nukkumatti kutsuu.

** Backstage-sivulla lisätietoa