Kello käy.. Lähtöhetki sinne missä aurinko paistaa, lähestyy.
Matkalaukkujen vieressä odottaa vaaka. Uskallankohan laukkujani edes punnita..
Kaksi laukuista on lähdössä mukaani. Yksi vanha, iso matkalaukku odottaa postiin pääsyä. Yksi pienempi odottaa siihen saakka, kunnes nuorimmaiseni kesällä tuo sen minulle. Yhdestä en vielä ole varma miten se löytää tiensä luokseni.
Toisaalta mietin sitäkin, onko järkeä tämä tavarapaljous saada Alanyaan, eihän sitä tiedä, kuinka kauan siellä oikeasti viihdyn. Edelleen mieli halajaa jossain vaiheessa Espanjaan tai Italiaan.
Miten aina sattuukin, että asiat menevät päällekkäin...
Viime viikolla sain TUI:lta työhaastattelukutsun LONTOOSEEN, OPPAAKSI ITALIAAN!! Haastattelut ovat 20. ja 30.4. Olen jopa saanut kaksi muistutusviestiä varatakseni haastattelupäivän, vaikkakin olen käynyt sähköpostikeskustelua siitä, että en juuri nyt pääse Lontooseen. Työ olisi ns. kiireapulaisen paikka. Ainakin alussa. Toivottavasti tulevaisuudessa tämä onnistuu.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun matkan kynnyksellä saan haastattelukutsun. Pari vuotta sitten olin lähdössä Italiaan muutamaksi kuukaudeksi viettämään vuorotteluvapaatani. Kaksi viikkoa ennen lähtöä sain haastattelukutsun kansainväliseltä firmalta. Tein testit, kävin Helsingissä ja vielä kolme päivää ennen lentoa pyysivät uutta haastattelua. Helsinkiin en millään ennättänyt, joten päätimme, että se hoidetaan videoneuvotteluna heidän Rooman toimistossaan.
Se onkin taas oma tarinansa, miten lopulta saatiin aika haastattelulle sovittua. Olin Calabrialla, Basilicatan alueella, välillä Roomassa ja lopulta Toscanassa. Monta viikkoa odotin heidän yhteydenottoaan. Kun vihdoin ottivat yhteyttä ajan sopimiseksi. Niinpä sitten jouduin ottamaan vapaapäivän agriturismosta, jossa olin "piikana" ja suuntaamaan takaisin Roomaan neuvottelua varten. Tämä haastattelun odotus kevensi muutenkin kevyttä kukkaroani noin tuhannella eurolla!
Olisikohan aika alkaa täyttää matkalaukkuja lisää, josko niihin vielä jotakin mahtuisi..
Miten aina sattuukin, että asiat menevät päällekkäin...
Viime viikolla sain TUI:lta työhaastattelukutsun LONTOOSEEN, OPPAAKSI ITALIAAN!! Haastattelut ovat 20. ja 30.4. Olen jopa saanut kaksi muistutusviestiä varatakseni haastattelupäivän, vaikkakin olen käynyt sähköpostikeskustelua siitä, että en juuri nyt pääse Lontooseen. Työ olisi ns. kiireapulaisen paikka. Ainakin alussa. Toivottavasti tulevaisuudessa tämä onnistuu.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun matkan kynnyksellä saan haastattelukutsun. Pari vuotta sitten olin lähdössä Italiaan muutamaksi kuukaudeksi viettämään vuorotteluvapaatani. Kaksi viikkoa ennen lähtöä sain haastattelukutsun kansainväliseltä firmalta. Tein testit, kävin Helsingissä ja vielä kolme päivää ennen lentoa pyysivät uutta haastattelua. Helsinkiin en millään ennättänyt, joten päätimme, että se hoidetaan videoneuvotteluna heidän Rooman toimistossaan.
Se onkin taas oma tarinansa, miten lopulta saatiin aika haastattelulle sovittua. Olin Calabrialla, Basilicatan alueella, välillä Roomassa ja lopulta Toscanassa. Monta viikkoa odotin heidän yhteydenottoaan. Kun vihdoin ottivat yhteyttä ajan sopimiseksi. Niinpä sitten jouduin ottamaan vapaapäivän agriturismosta, jossa olin "piikana" ja suuntaamaan takaisin Roomaan neuvottelua varten. Tämä haastattelun odotus kevensi muutenkin kevyttä kukkaroani noin tuhannella eurolla!
Olisikohan aika alkaa täyttää matkalaukkuja lisää, josko niihin vielä jotakin mahtuisi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti