Päivä lähtöön

Mitähän tässä vaiheessa pitäisi sanoa???

Tietäisitpä kuinka VÄSYNYT olen. Niin väsynyt että tekisi mieli itkeä.
Ottaa todella koville sanoa "hei" läheisimmilleni. (Vaikkakin se on VÄLIAIKAISTA!)  Sitä on jatkunut pari viikkoa, kyyneleitä, halaamista ja ikävää.

Tänään tapasin nuorimmaiseni.

Odotan kovasti hänen kesälomavierailuaan.

Aamulla MINÄ, ÄITI, HERÄSIN PULLANTUOKSUUN! Mikä ihana yllätys. Ja hetki sitten söin ravintolakokiksi vuosi sitten valmistuneen tyttäreni tekemän ihanan illallisen, jonka hän valmisti saunassa ollessani. Hänen maukkaista luomuksistaan olen saanut nauttia lähes joka päivä. Mainittakoon, pidän ruoanlaitosta, mutta äidiltä kokkaaminen on kielletty hänen kotona ollessaan. 

Noin viikko sitten palasin Tampereelta, esikoiseni luota, jossa sushi jälleen maistui. Huomenna tapaan heidät vielä, junan vaihdon yhteydessä. 





Myös pikku Ian. Kuuden kuukauden ikäinen mummon kulta, joka nousee tukea vasten seisomaan! 
Mummo lähti kävelemään 10kk:n ikäisenä eikä loppua näy, onneksi, mutta taitaapa pojan tytär pistää paremmaksi.


Eilen jälleen kuulin ihanat innokkaat äänet..Eijaaaa, Eijaaa.. Kaksi samannäköistä ja kokoista ei kuitenkaan identtistä, viikaria juoksivat kovasti halaamaan. 
Sitten leikittiin "matkalaukku" -leikkiä. Sanon pojille ottavani heidät matkalaukkuuni ja mukaani. Toinen istui toisessa päässä matkakassia ja toinen toisessa. Aika painavia jo :) 
Sanottiin poikien kanssa Ciao! Ciao! Ciaociaociaociao! (täti on opettanut -tämänkin ;)
                                                                                                   


 Sisko rakas jäi lohduttoma                        itkemään...                                                                                





Kummisedästäni, vanhin seitsemästä veljeksestä, tuli eilen enkeli.

Juna lähtee tasan 12 tunnin kuluttua Tampereen kautta Tikkurillaan, jonne saavun 17.15. Siitä kiireesti raahaudun lentokenttäkuljetukseen, joka kestää noin 25min. Lento lähtee 20:25 ja tähän aikaan huomenna olen laskeutunut Antalyan kansainväliselle lentokentälle Terminaali 1:een. Istun toivon mukaan lämpimän auton, enkä aasin kyydissä, turvavöitäkin toivon olevan, hyvän ja rauhallisen kuljettajan seurasa. 

JA SITTEN OMAAN KOTIIN NUKKUMAAN!!!!!!!!!!!!!!!


Kello on 23:51
Silmiä kirvelee. Ulkoa kuului vielä hetki sitten lokkien äänet. Tuuli on tyyntynyt.

Aamu alkoi kahvilla ja ihanalla tuoreella korvapuustilla -ja stressillä. 
Menin netin kautta tekemään extrakilojen ostoja lennolle. Varausnumeroni ei toiminutkaan. Tiesin, että kentältä ostaessa on tuplasti kalliimpaa. Posti vieläkin kalliimpaa. Eilen lähettämäni n. 11kg painavan kangasmatkalaukun lähettäminen Turkkiin maksoi 72,50 EUR. Jos olisin pystynyt saamaan tuonkin laukun lähtöselvitystiskille, olisin säästänyt reilu 40 EUR! 
(Kuka sitä pystyy kolmea pyörällistä matkalaukkua perässä kiskomaan matkakassin ja Cancun-"olkalaukun" -iso rantakassi- roikkuessa olkapäillä??)
Kiireesti yhteyttä Aurinkomatkoille.. Yhteyttä Finnairille. Kumpaankaan ei helposti sitä saanut. Aurinkomatkat ehti ensin. Laittoivat viestillä ohjeen kokeilla toista tunnusta. Eipä toiminut sekään, mutta toimi kyllä lähtöselvityksen tekemisessä.
Vihdoin pääsin Finnairille ja sain tehtyä puhelimessa ostokseni ylimääräisille kiloille. Vasta tämän jälkeen tein lähtöselvityksen, kun viimeinkin jälleen ottaessani yhteyttä Finnairiin toistamiseen, sain kuitin maksuista. Tässä vaiheessa oli jo päänsärky.

Menin käymään seinän takana asuvan ystäväni luona. Hän haluaa lähteä saattamaan minut rautatieasemalle. Autokyytiä ei vielä ole. Matkakeskus on vain reilun 5 minuutin kävelymatkan päässä, mutta tuo tavaranpaljous... Siitäkin huolimatta että kahdessa matkalaukussa on pyörät, toisessa jopa neljä. Pikkukivisen Paviljongin pihan ylitys voi tuottaa tuskaa.
Kotiuduttuani naapurista, ajattelin että on ehkä viisasta ostaa junalippukin valmiiksi. Tampereella vaihto.. Onnekseni poikani tulee auttamaan junan vaihdossa. Pakkailua. Pankkiasioita. Ym. Ym.

Ex-mieheni tuli iltapäivällä käymään toisen Eijansa sekä kuopukseni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. 
Lähtiessä kaikki halattiin. 
Viisi vuotta sitten avioeromme astui voimaan, yhteisestä päätöksestä. Tämän jälkeen olemme olleet hyvät ystävät. 
Eija, siis nimi hänelläkin todella on Eija, astui kuvioihin mukaan pari vuotta eromme jälkeen. Arvostan tuota ihmistä, molempiakin. Saan käydä poikaani tapaamassa exäni luona milloin haluan. Joskus syömme kaikki yhdessä, aina vähintäänkin kahvitellaan. 

Joulun jälkeen asuin kaksi viikkoa exäni asunnossa pienen poikani (n. 180cm) kanssa, heidän ollessa lomamatkalla. Olihan se minullekin hiukan outoa, mutta olin onnellinen saadessani olla tuon ajan tiiviisti poikani lähellä. Pitkästä aikaa uusi vuosikin vietettiin yhdessä. 

Olin niin väsynyt tämän päivän jälkeen. SAUNAAN!!! 


Saunan jälkeen herkullinen illallinen, tyttären kanssa salkkareita, voice of Finlandia, hänelle hierontaa...

Tunti sitten peittelin tyttäreni nukkumaan. Nyt on äidin vuoro. Juna lähtee reilun 13 tunnin kuluttua ja huomenna tähän aikaan olen saapunut Antalyan kentälle. 

Hyvää yötä! Good night! Buona notte! Buenas noches!