Olin tuntevinani unihiekan laskeutumisen väsyneisiin ja punoittaviin silmiini.
Krrrrrrrrrrhhhhhhhhhhhhhhhhhh....
Harmaa aamu. Jyväsjärvi peittyy sumuun.
Tytär kävi herättämässä hyvissä ajoin ennen töihin lähtöään. Hänellä oli vielä aikaa rakkaalle harrastuksellen.
Aamukahvit juotu. Olisi ehkä hyvä syödäkin jotain. Lennollani ilmeisesti ruoka ei kuulu hintaan. Barcelonassa asuva Kuubalainen ystäväni yllätti puhelinsoitollaan. Siskokin soitti.
Matkalaukut on pian suljettava.
Työpaikalta sain viestin, että kuljettajalla, joka minut kentältä hakee, on avaimet uuteen kotiini. Aamulla voi olla outo tunne herätä. Ensi viikolla yritän löytää rosmariinin taimen parvekkeelleni.
Tallainen saattajakaksikko oli minulla viime vuonna. Irakilainen ystäväni sekä Alanyaan aina palaava Leena.
Tytär on töissä, eikä valitettavasti pääsee saattamaan, nuorimmaiseni Jämsässä. Ystäväni sen sijaan tulee saatille.
Kun parin tunnin kuluttua pääsen tähän vaiheeseen, voi hetkeksi helpotuksesta huokaista ja yrittää rentoutua. Vaikka pikku punaviinin kera
Kello on 13:01. Jaahas.. Aika sulkea tietokone.
The journey continues
Portti numero 32 avautuu 25 minuutin kuluttua. Wc-reissu ja menoksi.
AY1885
Pääsimme lähtemään lähes aikataulussa. Istumapaikkani oli rivillä kaksi, ikkunan vieressä. Annoin kuitenkin mielihyvin vanhemman herran istua siinä, itse istuin hänen ja toisen miehen välissä.
Matkasta muodostuikin mielenkiintointoinen. Jo koneeseen tullessani katsoin että tämä ikkunapaikalla istuva mies ei näytä ihan perisuomalaiselta mieheltä. Selvisikin että hänen sukujuurensa ovat Italiasta, satojen vuosien takaa. Kanarian saariin hän kertoi olevansa ihastunut, tällä kertaa hänen golfmatkansa kuitenkin suuntautui Belekiin.
Meillähän riittikin sitten paljon puhumista niin Espanjasta kuin Italiasta.
Matka meni kuin siivillä, kirjaimellisesti ja ilman lentopelkoa.
Istanbul... niin kaunis ylhäältä katsottuna. Sinne on ajatus piipahtaa.
Tunteeni Alanyaan laskeuduttaessa myllersivät entistä enemmän. Outoa laskeutua sinne, missä olen vastaanottanut ja mistä olen lähettänyt tuhansia asiakkaitani. Oli yö tai päivä, hymyssäsuin, työstäni nauttien.
Helsinki-Vantaa lentokenttä
Kello on 19:03. Istun lentokentän tupakoitsijoille tarkoitetussa huoneessa. Ilmastointi toimii, vihdoinkin! Ja aurinkokin paistaa.
Olin ymmärtänyt väärin tai mies selittänyt vaikeasti: maksaessani extrakiloja hän kertoi että 32kg on maksimimäärä 28 eurolle. Lähtöselvityksessä oli tutun näköinen mies. Mistä lie. Hän ensimmäisenä kysyi kuinka monen henkilön tavaroita tuon. Sitten kuului huokaus, kun iso laukku painoi 28,9kg. Toinen ruumaan menevä laukku noin 11kg. Kerroin maksaneeni niistä extraa. Mies onneksi otti yhteispainon, joten se meni lopulta hyvin.
Junamatkalla mietin, miten käy cabiniin, matkustamoon menevien kantamusteni kanssa. Tähän mennessä kaikki sujunut hyvin. PAINAVA trolli, olalla isohko olkalaukku, josta roikkuu pahviputki. Pahviputken sisässä kolme julistetta, Firenzen tuliaisia, jotka sain lahjaksi v.2010. Olen siitä saakka odottanut saavani varsinkin Gustav Klimtin taideteoksen, The Kiss, vuodelta 1907, sänkyni yläpuolelle.
Jyväskylässä ystäväni kanssa raahattiin laukkuni junaan ja vaunussa kolme, johon paikkani oli, ei tietenkään ollut paikkaa isoille laukuille. Sain onnekseni, pientä väkivaltaa käyttäen, ison matkalaukun ahdettua penkkien väliin. Tampereella poikani perheineen oli vastassa ja auttamssa. Tippa tuli silmään.
Tikkurilan asemalle bussi meinasi pysähtyä minusta turhan kauaksi. Itsekseni sanoin "please", kuljettaja luki huuliltani ja ajoi aivan eteeni. Ulkomaalainen :). Kiitos hänelle!Olihan niiden kanssa kulkeminen oma juttunsa, mutta omasta vapaasta tahdostani olen tähän päätynyt.
Jyväskylässä ystäväni kanssa raahattiin laukkuni junaan ja vaunussa kolme, johon paikkani oli, ei tietenkään ollut paikkaa isoille laukuille. Sain onnekseni, pientä väkivaltaa käyttäen, ison matkalaukun ahdettua penkkien väliin. Tampereella poikani perheineen oli vastassa ja auttamssa. Tippa tuli silmään.
Tikkurilan asemalle bussi meinasi pysähtyä minusta turhan kauaksi. Itsekseni sanoin "please", kuljettaja luki huuliltani ja ajoi aivan eteeni. Ulkomaalainen :). Kiitos hänelle!Olihan niiden kanssa kulkeminen oma juttunsa, mutta omasta vapaasta tahdostani olen tähän päätynyt.
Portti numero 32 avautuu 25 minuutin kuluttua. Wc-reissu ja menoksi.
AY1885
Pääsimme lähtemään lähes aikataulussa. Istumapaikkani oli rivillä kaksi, ikkunan vieressä. Annoin kuitenkin mielihyvin vanhemman herran istua siinä, itse istuin hänen ja toisen miehen välissä.
Matkasta muodostuikin mielenkiintointoinen. Jo koneeseen tullessani katsoin että tämä ikkunapaikalla istuva mies ei näytä ihan perisuomalaiselta mieheltä. Selvisikin että hänen sukujuurensa ovat Italiasta, satojen vuosien takaa. Kanarian saariin hän kertoi olevansa ihastunut, tällä kertaa hänen golfmatkansa kuitenkin suuntautui Belekiin.
Meillähän riittikin sitten paljon puhumista niin Espanjasta kuin Italiasta.
Matka meni kuin siivillä, kirjaimellisesti ja ilman lentopelkoa.
Istanbul... niin kaunis ylhäältä katsottuna. Sinne on ajatus piipahtaa.
Tunteeni Alanyaan laskeuduttaessa myllersivät entistä enemmän. Outoa laskeutua sinne, missä olen vastaanottanut ja mistä olen lähettänyt tuhansia asiakkaitani. Oli yö tai päivä, hymyssäsuin, työstäni nauttien.
Laukut menivät onnekseni suit sait lähtöselvityksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti