KASVUKIPUJA
Lasteni kasvettua kaukokaipuuni ja levottomuuteni alkoi herätä. Vuosi vuodelta enenevässä määrin. Moni entinen naapuri tai tuttava tuskin uskoisi minun olevan sama ihminen, joka olin joitakin vuosia sitten. En olisi itsekään uskonut pystyväni toteuttamaan kaikkia niitä asioita, joita viime vuosina olen toteuttanut.
Enkä olisi niissä onnistunutkaan ilman rakkaimpieni, lasteni tukea, ex-miestäni, siskoani unohtamatta. Kiitos näistä mahdollisuuksista!
Kymmenen vuotta olin lähes "Äiti Madonna". Kotona lasteni kanssa lattialla leikkien ja kontaten, ruokaa laittaen, leipoen. Ihan kuin kunnon perheen äidin kuuluukin tehdä. Vuodet kuitenkin vierivät, työ vei minut mukanaan ja hyväksyttävä se on, vaikkakin vaikeaa, että lapsetkin kasvavat. Nyt vahimmaiseni kasvattaa omaa lastaan, tytär leipoo ja nuorimmainen on innostunut tuunailemaan moottoripyöriä.
Tätä aikaa lasteni kanssa en mistään hinnasta antaisi pois!
Mistä nimet blogiini...
TOSCANAN AURINGON ALLA JA VÄHÄN MUUALLAKIN
Frances Mayes suisti aikanaan Espanjan innostukseni, tai voisiko sanoa, siirsi sitä ja saatteli minut Italian matkailuun elokuvallaan Toscanan auringon alla.
Italian matkoista riittäisi kirjoittamista varmaankin kirjasarjaksi saakka.
Näiden vuosien aikana, jolloin Italiassa olen matkannut, asunutkin muutamia kuukausia, on sattunut ja tapahtunut. Paljon.
Ehkäpä pala palalta kerron täälläkin jotakin.
(Toscana, Cortona, 2009, jossa elokuvaa
Toscanan auringon alla, on kuvattu)
Nimestä huolimatta, kirjoitukseni ei ole pelkästään Italiaan liittyen, vaan kuvioissa on Barcelonaa, ehkä Meksikoa ja jopa Turkkia, johon en kuvitellut edes matkaavani.
Katsotaan, mihin tämä johtaa.. ( En pistä laisinkaan pahakseni, josko takaisin Roomaan, jonne kaikki tiet vievät, vaikka viimeksi, harmillista kyllä, jäi kolikko Trevin suihkulähteeseen heittämättä. Palaan sinne joka tapauksessa )
JASMIINIA JA ROSMARIINIAEhkäpä pala palalta kerron täälläkin jotakin.
Toscanan auringon alla, on kuvattu)
Nimestä huolimatta, kirjoitukseni ei ole pelkästään Italiaan liittyen, vaan kuvioissa on Barcelonaa, ehkä Meksikoa ja jopa Turkkia, johon en kuvitellut edes matkaavani.
Katsotaan, mihin tämä johtaa.. ( En pistä laisinkaan pahakseni, josko takaisin Roomaan, jonne kaikki tiet vievät, vaikka viimeksi, harmillista kyllä, jäi kolikko Trevin suihkulähteeseen heittämättä. Palaan sinne joka tapauksessa )
Jasmiini
Tuon pienen valkoisen kukan, Jasmiinin tuoksu, huumasi minut ensimmäisellä Kreikan matkallani, joka taisi olla v. 2006.
Jo silloin keräsin niitä isosta vihreästä pensaasta. Kukat laitoin puseroni sisään, rintojen väliin. Tuoksu valloitti aistini vielä seuraavanakin aamuna herätessäni, jo hiukan kärsineet kukat tyynyni vierestä. Tuoksu oli tallella.
Tämä rituaali toistuu aina jasmiinin kanssa kohdatessani.
Olin yllättynyt, kun parisen vuotta sitten seurasin lempi tv-ohjelmaani, Capri, luonnollisesti Italiaan liittyen, ja näin siinä parin naisen tekevän samoin.
Kreikka ei siis suinkaan ole ainoa maa, josta tämän ihanuuden löytää. Tutuksi ovat tulleet myös Turkin, Espanjan ja hiukan erilaiset Meksikonkin jasmiinit.
Rosmariini
Tuoksuja ja tunteita Italiasta, Toscanan alueelta Arezzosta vuodesta 2010, jossa marjapensaan kokoisesta pensaasta keräsin lehtiä mausteeksi omaan "Bistecca alla Fiorentinaani". Tämä maittava, suussa sulava ruoka on yksinkertaisen maistuva, kuten Italialaiset ruoat yleensäkin. Hiilloksella paistettu, mehevä naudan pihvi. Seuraksi riittää hyvin salaatti tai muut vihannekset. Namm!!! Nälkä...
Näin rosmariinista, joka Turkissa koristaa useita hautausmaita, tuli suosikkimausteeni, kuten tuoreesta laakerista, joka myös tuli tutuksi tämän rakennuksen nurkalla olevasta isosta puusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti