Olen kuitenkin saanut hyviäkin uutisia; hammaskalustoni ja suun alue on kunnossa. Tämä on tärkeää syöpähoidon yhteydessä. Tokihan pidän legoistani hyvän huolen ja säännöllisesti käyn tarkistuksissa, silti oli niistäkin pelko. Melkein kaikkihan tässä on mennyt päin p..ä.. Toisaalta, onhan tässä paljon hyviäkin puolia tilanteen huomioonottaen.
 | |
| Alanya cactus |
Huominen kuvaus pelottaa tai sanotaanko että tulokset. Kuvaus itsessään ei satu, mutta viime kerralla kun automaatti suihkutti varjoainetta suoniini, huusin kivusta. Huomenna sama on edessä. Olen
kipuherkkä ihminen. Verikokeet eivät enää hetkauta kuten lapsena kun menin piikkiä piiloon, mutta kaikenlainen muu ronkkiminen pelottaa. Jostakin syystä huomisen tuoma kipu ei kuitenkaan pelota. Kummallista.
Haluan vain, että kaikki on hyvin. Sattuu tai ei. Ihmisen mieli on niin omituinen.
Ensi viikolla suuntaan Kuopioon. Olenhan kertonut olevani ammattimalli ja ensi viikolla kuvauksest jatkuvat "kalakukko-kaupungissa". Myöhemmin tulevaa polven kuvausta hiukan nyt mietin, koska se tuntuu olevan parantumaan päin. Tenniskyynärpää on mitä on.
Sairaalalle lähtiessäni jostakin syystä katsoin kelloa väärin. Olin tunnin liian aikaisin menossa hammaskalusto -kuvaukseen. Otin bussin (en vielä uskaltautunut kävelemään sairaalalle asti) ja jäädessäni siitä pois.. en halua sanoa ääneen... viimeisen kuljetuksen auto ohitti minut. Tuli paha mieli. Kyseinen auto lähti sädesairaalalta samaan aikaan kuin minä.
Sädesairaala on onneksi lähellä paikkaa, jossa suun kalusto kuvattiin. Pääsin sädetykseen tuntia ennen sovittua aikaa.
Olen kertonut etteivät ihmiset odotusaulassa juuri keskustele. Tämän kommentin jälkeen olen keskustelua muutamien kanssa käynyt. Toissapäivänä mietin, miksi tuo nuori tyttö, vielä lapsi, on sädesairaalalla. Viikko sitten perjantain eräs nainen yllättäen kysyi, "onko sinulla hyvä päivä". En oikein tiennyt mitä vastata. Naisesta ei päälle päin näkynyt syövästä häivähdystäkään. Nainen kertoi kokemuksistaan rintasyövästä, jonka jälkeen ilmeni levinneisyys toiseen rintaan, sitten keuhkoihin ja sen jälkeen luustoon. Tai miten päin nyt menikin. Nainen kehotti minua olemaan vaativainen kaikkien tutkimusten suhteen. Ja minähän olen. Nainen kehotti myös lopettamaan tupakoinnin, jonka suhteen on tullut takapakkia. Ajattelen nyt niin, että tässä tilanteessa on niin paljon kaikkea muutakin, että tupakanpolton lopetan kun stressi helpottaa.
Sairaalareissun jälkeen menin keskustaan, kuten yleensäkin. Haluan hetkisen olla "ihmisten ilmoilla" ennen kotiutumista. Istuessani Sokoksen pikaravintolassa, halusin vain nukkua siinä tuolilla. Yht´äkkiä näin tutun sivuprofiilin. Kutsuin häntä nimellä, koska ajattelin että kenelläkään ei samanlaista profiilia ole. Tapasin hyvän ystäväni ehkä kymmenen vuoden takaa. Aika oli pysähtynyt. Tilanne jatkui siitä mihin se aikanaan jäi. Olin iloinen.
Eilen minut ilostutti kaksi vierasta naista.
Eilen menin erääseen kahvilaan ja sorruin rahkapullaan. Istahdin kuivahkon pullani ja kahvini kanssa vapaana olevaan pöytään. Vireisessä pöydässä oli erittäin houkuttelevat tuolit. Halusin istua niissä ja nukkua. Kysyin kahdelta naiselta, sopisiko heille että istahdan heidän pöytäänsä. Sain luvan. Ahh sitä ihanuutta. Nahkaiset lepotuolit. Kunpa kehtaisin ummistaa silmäni, ajattelin. Seuraavat puolitoista tuntia menivät kuin siivillä. Kuten aina ihmisten kanssa, jotka matkustavat.
Huomenna on perjantai ja satamakahvila on auki ja viikonlopuksi on luvassa aurinkoisempaa säätä, joten eiköhän tästä taas selvitä. Jos suinkin jaksan, lähden latinobileisiin. Tiedän, että se tekisi hyvää vaikka olisin kuinka väsynyt. Jaksanko, selviää huomenna.
Vuosien takainen ystävä on astunut ilokseni kuvioihini mukaan. Yllätys näin päin, koska olen huomannut että jopa kaikista parhaimmat ystävät karttavat. Tämän ystävän tekemän illallisen jälkeen on hyvä mennä nukkumaan. Väsymys painaa.. ei taida olla fiksua jatkaa diipadaapaa tämän enempää tänään.
 | |
| Italia cactus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti