Translate

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Viikko 15

Viikon 15 saldo: ma - pe sädehoidot + polven ultra ja verikokeet + ortopedin diagnoosit tenniskyynärpää ja todennäköisemmin nivelkierukan rikkoutuminen polvessa.

 

Kimppakyydillä Helsinkiin


On rentouttavaa lähteä pitkästä aikaa "reissuun". Kimppakyydillä Helsinkiin. 
Kimppakyyti on hauska juttu. Kahden kerran kokemuksen jälkeen.

Ystävällinen nuori nainen haki minut aikaisin lauantai aamuna aivan kotini nurkalta. Huippu suunnistaja, joten tuskin eksymme. Kyydissä istui myös Nizzaan matkaava kimppakyytiläinen, entinen kuvioluistelija (sitä minäkin harrastin nuorena tyttönä, tosin ihan vain omaksi ilokseni). Vaajakoskelta kyytiin tulee paljon maailmaa nähnyt, mielenkiintoinen, pitkähiuksinen pellavapää, reppureissaaja, joka on matkalla Prahaan. Tuon muutaman tunnin ajan matkalla Helsinkiin jaoimme kokemuksia matkoiltamme. 
Kierukkavammainen polvenikin alkaa ilmeisesti parantua. Se tosin varmistetaan vielä magneettikuvauksin. Tenniskyynärpääkin saa lepoa vuorokauden verran.
Minäkö sairas? Ja vielä mitä!

Ystäväni Johanna odottaa Pasilan rautatieasemalla. 
Seiska bee kuljettaa meidät Koti ulkomailla messuille Wanhaan Satamaan, jossa minua odottaa pari kiloa Alanyasta tulleita papereita. 
On ihana tavata Alanyasta saapuneita ystäviä pitkästä aikaa. Halataan ja vaihdetaan kuulumisia. Olotila niin minulla, kuin paljon Alanyassa olleella ystävälläni Johannalla on todella erikoinen. Olemme Suomessa, Alanyalaisten ympäröimänä. Molemmat olemme nyt Suomessa, eri syistä, mutta  olosuhteiden pakosta. Miten on mahdollista että yksinkertaisesti unohdin käydä tutustumassa Italian ihmisiin? En ymmärrä nyt ja tuskin koskaan. 
Kyprokselta, jonne olen tehnyt ensimmäisen etelänmatkani, tarjotaan työpaikkaa. 

Messupäivän jälkeen suuntaamme Johannan kanssa, yllätys, yllätys, turkkilaiseen ravintolaan. Kampin Pippuri osoittautuu hintansa väärtiksi. Yhdeksän euron buffen lisäksi palvelu on hyvä ja kuinka ollakaan, omistaja ei ole kuka tahansa "joku turkkilainen", vaan Alanyalainen. Keskustelu kääntyy sinne, missä aurinko paistaa, Alanyaan.
Taisi siinä pari, kolme tuntia vierähtää ja seuraava kohde oli Kampin alueen uusi turkkilainen ravintola. Tyylikäs ja hintataso enemmän helsinkiläinen. 
Ilta on mukava ja rauhallinen. Siitä on kuukausia aikaa kun Johannan kanssa olemme tavanneet ja aikaisemmin vain Alanyassa. Juttua riittää. 

Alanyasta saapuneen hyvän ystäväni soittoa ei kuulu, joten me jatkamme matkaa Havanna Clubiin, latinobaariin. Olemme molemmat latinomusiikin vannotuneita faneja. Club on täynnä ja joudumme odottamaan. Voihan sitä tanssia ulkopuolellakin. 
Club osoittautuu aika pieneksi, mutta kansainväliseksi paikaksi. Polveni seuraa bachatan ja salsan askeleet. Hienoa! 

Väsyneenä kävelemme Helsingin märkiä katuja kohti Kamppia. Minä ilman rahojani ja pankkikorttejani. 

Vr Helsinki - Jyväskylä


Kaikki kimppakyydit välille Helsinki Jyväskylä olivat täynnä. Tyttäreni osti minulle junalipun takaisin Jyväskylään. Pankkitunnuksiahan minulla ei Luojan kiitos ollut mukana.
Olen niin väsynyt. Tampereella on junanvaihto. Kirjoitan ravintolavaunussa nuuhkien ihanaa kahvintuoksua. Rahattomana ja ilman aamukahvia (teetä sitäkin enemmän). 
Jyväskylän lähentyessä auringonpaiste lisääntyy.  

 

Rikospoliisi 

(taas?)


Päivä on ollut raskas. Maanantai 15. huhtikuuta. Väsymyksestä huolimatta unta vain ei riitä juuri silloin, kun se olisi mahdollista ja kun se ei ole mahdollista, silloin kyllä nukuttaa.

Sairaalareissun jälkeen kävin tilaamassa uudet kela-kortit. Myös eurooppalaisen. Edellinenkin meni ryöstön yhteydessä reilu vuosi sitten. Perjantaina ostamani, huonolaatuiseksi osoittautuneet nahkahanskat kävin vaihtamassa, tilaamassa uuden luottokortin, jne. 
Poliisilaitos on kotimatkan varrella ja kävin tekemässä rikosilmoituksen. Ystävällinen naispuolinen poliisi otti ilmoituksen vastaan. Sain raportin pyytäessäni myös sähköisesti. 
Noin kolmen tunnin kuluttua sain puhelun Helsingin rikospoliisista. Sieltä kysyttiin ja neuvottiin erittäin ystävällisesti. Olen edelleen hämmentynyt ja kiitollinen poliisin asenteesta tilanteeseen. Edelleenkin suorastaan mykistynyt ajatellessani asiaa.   

Maanantai-ilta on jo pitkällä. Tämän päivän suurin piristysruiske oli Helsingin rikospoliisin puhelinsoitto. Muutoin päivä on mennyt laahustaessa hiukan kuumeisena, paikasta toiseen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti