Rafaelin Enkeli

Kirjoitan tätä torstaina, 21.6.2013.
Kukaan ei voi tietää kuinka paljon pelkään juuri nyt. Ei, koska en ole kertonut kenellekään. Julkaisenko tätä kirjoitusta, jää nähtäväksi.

Eilen keskiviikkona, 20.6. 2013 löysin jälleen patin, tällä kertaa kainalostani. Ajattelin, minun on pakko päästä lääkäriin ennen lähtöäni Barceolonaan 26.6. keskiviikkona. Olen pelännyt NIIN paljon tänään.

Aamulla "sisäkön" kanssa roudattiin muutama laatikko tyttäreni varastoon, koska tarkoitus on olla taas maasta pois vähintään useampi kuukausi.
Mietin, mietin, mietin.

Soitin sädesairaalaan ja kerroin löydöstä kainalossani. Ystävällinen hoitaja lupasi soittaa takaisin myöhmemmin keskusteltuaan syöpäpoliklinikan tai jonkun vastaavan kanssa. Hän soitti. Juhannus alkaa huomenna, tai tänään, siitä kun kirjoitan. Pyysivät ottamaan yhteyttä päivystykseen. Soitin keskussairaalan päivystykseen. Hoitaja otti keskustelun lääkärin kanssa.
-Onko kuumetta tai kipua?
-En tiedä, en ole mitannut kuumetta. Kainalossa on kyllä kipua.
-Soitatko omaan terveyskeskukseen. Meille voi tulla jos on akuutti tilanne.
Haloo! Eikö nyt ole akuutti?? Eilen sen löysin ja muutaman päivän kuluttua pitäisi lentää täältä pois.
Soitin yksityiseen sairaalaan. Sain ajan huomenna perjantaille, juhannus aatolle, yleislääkärille ja varasin ajan myös maanantaille ultraan ja mammografiaan.
Sisko rakas, vastaa, en halua mennä yksin. Pelkään!
Voi Jeesus! Auta! En jaksa tätä rumbaa enää!!!
Soitin terveyskeskukseen. Pääsisinkö tänään? No pääsin.
Sisko rakas.. vastaa nyt jo! Tule mukaani!
Kävelen Väinönkatua ylös. Itkettää. Itku voi purskahtaa hetkenä minä hyvänsä. Sinnittelen. Menen terveyskeskukseen. Ilmoittaudun. Itkettää. Istun penkille odottamaan. Itkettää. Sisko soittaa. Itkettää.

Lääkäri kutsuu nimeltä. Kättelemme. Itkettää. Nyt itku saa tulla. Sanon, että pelottaa. EIKÖ TÄMÄ JO LOPU??????
Lääkäri kuuntelee. Tutkii. Toteaa "kannattaa tarkistaa. Kirjoitan sinulle maksusitoumuksen Terveystalolle mammografiaan ja ultraan".
Kerron saaneeni sinne jo ajan maanantaille. Se aika jonka olin jo varannut, oli takaporttini, kallis yksityinen. Lääkärin ei tarvi soitella Terveystalolle varatakseen aikaa koska olen sen jo tehnyt. Luojan kiitos saan maksusitoumuksen kunnalliselta puolelta.

Lääkärin lähetteessä lukee: "Vas. rinnasta mamma-ca operoitu 1/13. Nyt tuntenut patin kainalossa. Kipuilua vas. rinnan alueella. Palpoiden kainalossa tuntuu 1cm halk oleva patti, imusolmuke. Rinnan alueella ei poikkeavaa palpoiden tunnu. Pyyd. mammografia ja uä tutkimus. HA1BA Mammografia, laaja"
Madonna mia!

Mitäs nyt sitten?? Huomenna torstaina alkaa juhannus. Kivat sulle! Toivottavasti mullekin. Kertoessani tämän, Memolta, hengenpelastajaltani,  tuli kyyneleet silmiin ja hänen ihokarvansa nousivat pystyyn. MIKSI TAAS NÄIN??
Kuinka paljon yhdelle ihmiselle annetaan kannettavaksi?? Eikö tämä helvetti jo riitä?? Onko tämä jokin kosto jostakin ja jos on, mistä????

Muutama kuukausi sitten eräs ihminen sanoi näkevänsä ympärilläni paljon keijuja ja enkeleitä, myös arkkienkeli Rafaelin ja Äiti Marian (Rafael on parantamisen, runsauden, luovuuden, totuuden ja näkemyksen enkeli. Hänen kaksoisliekkinsä on Maria, Jeesuksen äiti, joka tunnetaan myös Enkelten kuningattarena). Paljon suojelusta. Minua siis suojellaan. Suojellaanko? Toivon niin. Toivon niin kovasti. Olen sentään äiti kolmelle lapselle, enkä halua että he joutuvat kärsimään taas. Puhumattakaan pikku prinsessastani, Iasta.

Marika taistelee. Voi hyvä Luoja! Marika, kolmen pienen lapsen äiti. Rintasyöpäpotilas. Elämä.. miten se voi tuoda ikäviä asioita yhdessä minuutissa.. pienen pienessä hetkessä. Toki myös hyviäkin asioita. Tässä tilanteessa hyvät asiat vain jäävät taka-alalle.

Keskustelin juuri ainakin tunni ihanan exäni kanssa. Miten paljon arvostan häntä. Aina valmis kuuntelemaan. Viikko sitten olin syömässä hänen luonaan hänen nykyisen naisystävänsä valmistamaa lohiateriaa. Kiitos Eija! Kaima. Sinustakin on tullut tärkeä minulle. Aina ole hyväksynyt minut. Voin tulla tapaamaan poikaani millon haluan. Olet kultainen ihminen ja toivon niin paljon hyvää teille, exäni kanssa :)

http://www.taivaankaari.fi/enkelit/rafael.html

*******************************

Maanantai 24.6.

Olen juossut tänään keskussairaalalla, sädesairaalalla, Terveystalolla... ja tavannut ensi kerran kaksi pikkuserkkuani :) Ihania ihmisiä, kuten vanhempansakin.

Verikokeiden otossa oli ongelmia. Maksusitoumus oli terveyskeskuksesta Terveystalon tutkimuksiin. Terveystalo teki labra -lähetteen, jonka piti käydä myös keskussairaalle. Menin siis keskussairaalalle uudelleen, koska perjantaina sinne mennessäni, osa koneista oli kiinni. Rouva tiskin takana heittäyttyy hiukan hankalaksi. En anna periksi. Sanon, "en jaksa tätä enää. Sinulta pyydän vain yhtä puhelinsoittoa saadakseni nämä kokeet täällä, ettei tarvi enää ravata muualle". Kaiken odottelun jälkeen rouva soittaa puhelun. Pääsen kokeisiin.

Rouva muistuttaa ajastani sädesairaalalla. Mitä?? En muista ollenkaan. Juoksen sädesairaalaan hoitajan vastaanotolle. Siinä samassa muistan, hoitokatto on varmaan jo täynnä. Hoitaja auttaa siinäkin. Asia jää kesken kuitenkin.

Kävelen kohti keskustaa. Poliisi on eristänyt Köyhälammen. Poliisit vartioivat aluetta turvaliivit yllä. Myöhemmin kuulen sieltä löytyneen nuoren naisen ruumiin.

Menen tapaamaan isäni serkkua ja yllätyksekseni tapaan siellä ensi kerran hänen lapsensa, pikkuserkkuni (niitä on paljon).

Lähden kohti Terveystaloa. Ystäväni soittaa. Lopettaessani puhelun kaksi nuorta kaunista naista seisoo hymyillen vieressäni. Katson ympärlilleni ja näen heidän vanhempansa, latinotanssiopettajani. He muuttavat pian takaisin Miamiin. Istahdamme hetkeksi kahvilaan rupattelemaan. 

Sieltä kiirehdin mammografiaan ja ultraan. Astuessani pääovesta sisään mielessäni on ajatus, millaisin tuntein tulen siitä ovesta ulos. Kuulen olevani tunnin myöhässä. Muistin ajan väärin. Tuskaa! Pääsenkö tutkimukseen vai en. Pääsen. 

Riisun yläosan kiireisen hoitajan touhutessa koneen ympärillä. Leikattu, vielä hiukan aristava rintani litistetään koneen kappalaiden väliin. Ei se juuri satu. Takaisin pukuhuoneeseen odottamaan lääkäriä. En voi istua, seison. Odotan. Minut kutsutaan sisään. 

Asettaudun pedille sandaalit jalassa, yläosa paljaana. Lääkäri ultraa. Kysyy, missä kohdin tunsin patin. Näytän hänelle. Hän ultraa edelleen kainalon ja rinnan alueen ja siirtyy oikealle puolelle ja tekee saman.

"En löydä täältä mitään ylimääräistä"! 

Miksi terveyskeskuslääkäri tunsi sentin mittaisen ylimääräisen osan kainalossani? 

Olen niin loputtoman väsynyt viedessäni sairaslomatodistustani eteenpäin. En voi edes hymyillä onnesta. Tällaista stressiä jonka olen kokenut viimeisen kahdeksan kuukauden aikan en toivo itselleni, enkä kenellekään muulle. Eläminen jo tällaisen paineen alla, joka kaiken jälkeen on ollut viimeisen viikon, syö miestä ja voin kertoa, syö myös naista.

Ostan junalipun Jämsään. Astuessani junasta humalainen mies uhkaa tappaa jonkun. Kuulen uhkauksen useampaan kertaan. Hänen viinapullonsa on kadonnut. Soitan poliisille. 

Tapaan vanhempani ja rakkaan kuopukseni <3 Iltajunalla palaan Jyväskylään.

******************************

Neljänkymmenkahdeksan tunnin kuluttua olen Barcelonassa

******************************

Hyvää yötä ja kauniita unia!

Ehkä minulla onkin lähelläni Rafaelin enkeli, Äiti Maria ja kaikki keijut ja muutkin enkelit..